Tämä vuosi on alkanut vahvasti ja voin iloita siitä, että olen miltei kokonaisen viikon toiminut tavoitteideni hengen mukaisesti. Hyvä minä. Enää reilut 51 viikkoa jäljellä ja sen jälkeen taas luvan kanssa viihtyä huonolla asenteella huonona koiranohjaajana mukavuusalueellani.

En tiedä onnistuinko kerrankin kirjaamaan tavoitteeni oikeasti motivoivalla tavalla, onko käsissäni vaan niin mielettömän hyvä koira vai olenko kolauttanut pääni ja saanut elämäni pahimman aivotärähdyksen, mutta edellisen blogitekstin jälkeen on tapahtunut paljon. Ajatusmaailma koiraharrastuksen suhteen on ottanut valtavan harppauksen parempaan suuntaan joka on näkynyt vähentyneenä stressinä ja siinä, miten paljon helpompi on ollut viedä ajatukset ja suunnitelmat käytäntöön. Olen treenannut säännöllisesti, mutten liioitellusti tai liikaa. Olen käynyt häiriössä ja tarttunut treenimahdollisuuksiin, mutta pyhittänyt uudenvuodenpäivän huonovointisuudelle ja hömppäkomedioille ilman minkäänlaista huonoa omaatuntoa.

Kaikkein suurin muutos asenteessa ja toiminnassani on kuitenkin se, että ilmoitin Vitkan kaksiin möllikilpailuihin. Tulevana viikonloppuna aloitamme siis kilpailemisen harjoittelun. Lauantaina on luvassa koiratanssin freestylea ja sunnuntaina rally-tokoa. Kahden kisan taktiikka vaikuttaa ainakin toistaiseksi oikein toimivalta jännityksen suhteen. On hyvin haastava kohdentaa ajatuksia ja energiaa turhaan jännittämiseen ja hössöttämiseen kun on kaksi yhtälailla jännittävää tapahtumaa tulossa peräkkäisinä päivinä. Tuntuu kuin aivot ei kykenisi rankkaamaan tapahtumia tärkeysjärjestykseen ja päättämään kumpaa jännittäisi aiheuttaen jonkinlaisen oikosulun ja stressittömän ohjaajan.

Koiratanssikisojen ohjelmaa en ole vieläkään suunnitellut valmiiksi. Alunperin ajattelin musiikiksi jotain noin minuutin mittaista pätkää, mutta helpouden takia päädyin 1:38 mittaiseen (alo-kelpoiseen!) musiikkiin. Jonkinlainen koreografian runko ja teema on jo päässä selkeänä, mutta pientä viilausta on vielä luvassa. Temppuja ohjelmaan on tulossa 6-7 laskemistavasta riippuen joten senkin suhteen puhutaan kai alokasluokan tasosta. Nakit on kuitenkin näpeissä ja aion palkkailla ihan reilusti aivan niin usein kun tuntuu olevan tarvetta siinä hetkessä. Tuomarina on virallinen koiratanssituomari, joten on oikein mielenkiintoista saada kommentteja ja vikalistaa pätevältä ihmiseltä. Itse en ole koiratanssia ikinä ennen harrastanut tai siihen mitään koulutusta tai kummoisempia vinkkejä saanut joten lauantai on ihan puhtaasti oman mielikuvituksen, joidenkin youtube-videoiden ja noin kuukauden treenin tulosta. Toivottavasti saadaan edes yleisö nauramaan jos ei mitään muuta.

Rally-tokossa osallistutaan mölli-aloon jossa radalla saa palkata koiraa. En yhtään tiedä mitä odottaa tai ajatella näistä kisoista. Oma motivaationi lajin suhteen on ollut kovin heikkoa viimeaikoina joten rallyn omat kyltit (eteentulo, saksalainen käännös, spiraalit ja pujottelut) on jääneet käytännössä täysin ilman treeniä. Hihnan kanssakaan ei olla juurikaan treenattu ja rataa ei olla tehty kertaakaan. Näillä pohjilla lienee aika hölmöä lähteä suoraan mölleihin harjoittelemaan, mutta ilmoittauduinpa kuitenkin. Ehkä sunnuntain jälkeen on helpompi päättää rallyn kohtalo meidän harrastuksena ja joko aktivoitua treenaamaan tai jättää laji suosiolla hyllylle.

Tulostavoitteita en halua asettaa, mutta muita tavoitteita minulla on jokunen. Tärkeimpänä on oman jännityksen hallinta ja sieto. Jännityksestä huolimatta järkevä valmistautuminen, selkeä ja reilu ohjaus ja keskittyminen koiraan ja omaan suoritukseen häiriötekijöistä  huolimatta. Rohkeus tehdä reilusti meidän osaamistason mukaisesti, teki muut ihan mitä tahansa. Muutenkin tavoitteena on pitää oma asenne mahdollisimman hyvänä. Muistaa, että kyseessä on meidän aivan ekat yhteiset kisat ja meillä on vielä yhteisiä harrastusvuosia jäljellä vaikka kuinka paljon. Minkäänlainen epäonnistuminen ei määritä minua ohjaajana, Vitkaa koirana tai meitä tiiminä. Viimeisenä, muttei todellakaan vähäisempänä tavoitteena on olla ylpeä siitä, että lähdetään kokeilemaan. Muiden tavoitteet voi olla jotain ihan muuta, mutta minulle ja meille koirakkona on hurjan iso askel uskaltautua edes epävirallisiin kisoihin. Siitä uskalluksesta saa ja pitää olla ylpeä ja iloinen.