Viikonloppu on nyt onnellisesti ohi ja takana on kaksi hyvin opettavaista päivää epävirallisissa kilpailuissa. Tavoitteisiin päästiin aika hyvin ja viikonlopusta jäi hyvä fiilis vaikkei tuloksilla juhlittukaan. Sain poistuttua mukavuusalueeltani ja uskalsin lähteä kokeilemaan, Vitka oli maailman hienoin ja pätevin pikkupumi ja me toimittiin tiiminä varsin kivasti molemmissa kisoissa. Tästä on hyvä jatkaa uusia haasteita kohti.

Lauantaina kisasimme koiratanssissa. Kisapaikalla oli oikein toimivat järjestelyt ja ihanan positiivinen ilmapiiri. Jännitin melko paljon meidän suoritusta, mutta pikkuhiljaa jännitys muuttui siedettäväksi. Ohjelman suunnittelu jäi melko puolitiehen, joka tuli hyvin selväksi kun pääsin kehääntutustumaan. Kisakehä tuntui valtavalta olohuoneessa pujotteluun tottuneena. Nettiyhteys ei toiminut ja en saanut musiikkiani kuunneltua, joten ohjelman muistelu ja siirtäminen kehään ei oikein toiminut. Päätin luottaa improvisointiin ja soveltaa jotain temppuja ohjelman ajan. Vitkankin kanssa taisin tässä välissä käydä kehässä ja se oli hallissa yllättävän reippaasti vieraasta paikasta ja ihmismäärästä huolimatta.

Osallistuttiin FS Noviisit -luokkaan joka oli tarkoitettu koirakoille jotka eivät ole vielä yhdessä taikka erikseen osallistuneet virallisiin FS kilpailuihin. Meidän luokassa oli 7 osallistujaa joista ensimmäinen nosti riman niin korkealle, että meinasin lentää selälleni. Yhtenäisen, sujuvan ja selkeästi tarkoin suunnitellun esityksen rinnalla omat suunnitelmat alkoivat tuntua surkeilta. Sain kuitenkin tsempattua itseäni parempaan fiilikseen ja lähdin valmistelemaan Vitkaa meidän vuoroon. Ulkoiluttaessani Vitkaa huomasin, että se oli kovin hätäinen, mutta tarpeiden teko vieraaseen paikkaan tuotti vaikeuksia. Pian oli kuitenkin pakko lähteä muutaman valmistelutempun jälkeen kehää kohti ja tuumasin, että pitää vain juosta äkkiä oman suorituksen jälkeen ulos. Päästiin halliin ja suoraan lähtöön valmistautumaan. Edellinen poistui kehästä ja lähdin viemään kiertotötsää paikoilleen ja pahin mahdollinen tapahtui ja Vitka kyykkäsi tarpeilleen. Ei muutakuin koira kainaloon ja työnsin sen Kian syliin ja pyysin viemään ulos. Oletin, että tarpeet olisi tulleet nopeasti ulos, mutta lopulta neuvoteltiin järjestäjien kanssa, että ennen meidän vuoroa olisi seuraavan luokan kehääntutustuminen ja saisimme n. 10-15min aikaa ulkoiluun.

Ulkona Vitka oli todella levoton ja melko hermostunut. Koitin kävellä sen kanssa umpimetsässä, mutta se ei kyennyt käymään tarpeilleen. Aika tuntui kuluvan ennätysnopeasti ja pian jouduin toteamaan, että ei me päästä edes kehään asti meidän ekoissa kisoissa. Soitin kaverille sisälle ja pyysin ilmoittamaan meidät poistuneiksi ja melkein aloin itkemään turhautumistani. Ja sillä sekunnilla Vitka teki tarpeensa ja lähdimme kiitämään halliin, että josko kuitenkin ehtisimme esiintyä. Pääsin ovelle niin kysyttiin, että missä koira, nyt on teidän vuoro. Ei muutakuin Vitka mukaan ja äkkiä kehään ilman mitään kunnon valmistautumista.

Pääsin aloituspaikalle Vitkan kanssa ja siinä vaiheessa päässä liikkui ainakin tuhat ajatusta joista yksikään ei liittynyt edes etäisesti koiratanssiin tai meidän ohjelmaan. Onneksi tietokoneen musiikintoistossa oli juuri sopivasti ongelmaa, ja meidän ohjelman aloitus viivästyi vielä hetken. Se sai pääni kasaan ja tajusin, että nyt on tärkeintä huolehtia siitä, että koiralla on kivaa vaikka homma menee vähän odotteluksi. Teetin pari temppua ja palkkailin Vitkaa ja saatiin fiilis oikein hyväksi ennen kuin saatiin aloittaa oma esitys.

En muista meidän suorituksesta juuri mitään, muutakuin, että teetin merkin kierron kolmesti suunnitellun yhden sijasta. Kuulemma ohjelmassa oli kuitenkin kaikki ne temput mitä olin suunnitellutkin ja ilmeisesti osa niistä onnistuikin. Kerran(?) Vitka meinasi lähteä omille teilleen rallattamaan, mutta kääntyi takaisin oikein kiltisti. Kun musiikki alkoi olla lopuillaan hakeuduin kiireesti loppuasentoon ja uskalsin jopa katsoa yleisöä kohden. Taputusten saattelemana lähdettiin järkyttyneen Vitkan (ihmiset pitää outoa ääntä?!?) kanssa pois. Vitka oli ohjelman ajan hyvin mukana ja teki aivan omalla tasollaan temppuja. Vitkan iän ja miedän treenimäärän huomioonottaen en olisi voinut toivoa siltä yhtään enempää. Maailman hienoin pikkupumi!

Odoteltaessa tuomarin palautteen saamista Reetta antoi meille myöhäisen joululahjan ja Vitka sai aivan ihkaoman ruusukkeen. Vitka #1 koiratanssipumi ja meidän ekojen kisojen päivämäärä. Ihanaa kun ystävät ovat mukana tukemassa ja tsemppaamassa jännittävinä hetkinä ja ymmärtävät, miten iso askel se möllikisoihin meno voi olla. Noviisien palkintojenjaon alkaessa oletin, että olisimme sijoittuneet viimeisiksi, mutta sain yllättyä positiivisesti. Sijoituksemme oli 5./7 ja saimme paljon hyvää palautetta ja neuvoja tulevaisuutta varten. Näillä eväillä on hyvä jatkaa tätäkin harrastusta ja joskus edetä ehkä ihan virallisiinkin kisoihin saakka.

Tuomarin kommentit: Kiva iloinen koira. Paljon temppuja jotka koira innokkaasti toteutti. Palkkaamalla pysyi hyvin mukana. Hyvä ensikokemus kehässä, tästä on hyvä jatkaa. Koreografiallisesti varo ettei tulee liikaa temppuja yhteen pötköön. Nuori ja vielä kokematon koira, mutta lupaava tanssiura aluillaan.

Sunnuntaina oli rally-tokon vuoro. En saanut itse nukuttua juurikaan lauantain ja sunnuntain välisenä yönä, joka taisi vaikuttaa Vitkankin nukkumiseen ja unen laatuun. Aamulla lähdettiin kuitenkin melko reippaina kohti rallyn möllikisoja. Kisapaikalla olin aivan viimetingassa, mutta ehdin kuitenkin ilmoittautumaan ja ajoissa rataantutustumiseen. Radalla oli 12 kylttiä lähdön ja maalin lisäksi ja rata oli hyvin seuraamispainoitteinen. Päätin tehdä radan kaikessa rauhassa imuttaen ja opeteltuani radan pääpiirteittäin lähdin ulkoiluttamaan Vitkaa ja tekemään virittelytreeniä.

Edellispäivän kisaväsymys selkeästi painoi Vitkaa, sillä se oli tavallista haukkuherkempi ja tarkkaili ympäristöään tavallista herkemmin. Päätinkin olla viimeiseen mahdolliseen hetkeen asti sen kanssa ulkona, jotta muut saisivat suoritusrauhan ja itse saisin Vitkan asenteen pidettyä mahdollisimman hyvänä radalla. Lähtöpaikalle mentäessä Vitka oli vielä kohtuullisen reipas ja yhteistyöhaluinen. Lähdössä vilkuili vähän tuomaria, sihteeriä ja yleisöä, mutta lähti kuitenkin radalle ihan ok. Eka kyltti ok, mutta jo toisen kyltin uusin puutteellisen kontaktin ja huonon fiiliksen vuoksi. Neljännellä kyltillä vuorossa oli pujottelu edestakaisin jossa palatessa haisteli tötsää (-1 kyl). Sen jälkeen alkoikin Vitkan fiilis huononemaan.

Halli oli pieni ja ahdas ja yleisössä haukkui koiria ja kaikki äänet kaikuivat. Nenä meinasi painua jatkuvasti maahan, ja sain houkutella sitä todella paljon. Kolmelta peräkkäiseltä kyltiltä tulikin virheet puutteellisesta yhteistyöstä (-1) ja muutama talutinvirhe (-1) ja joku asentovirhekin siellä seassa oli. Yhdeksäs kyltti oli eteentulo ja oikealta sivulle-istu, josta olen ihan todella ylpeä. Eteentulo sujui paljon paremmin, kuin yleensä treeneissä, vaikka oli yhä edelleen vino (-1). Sen jälkeen hetkeksi Vitkankin fiilis parani. Selkeästi vielä noin pitkä pätkä seuruuta on haastavaa, etenkin jos vire on noin matala. Toiseksi viimeinen kyltti oli istu-1/2/3 askelta istu ja siinä Vitkan fiilis lopahti ihan täysin. Se kuikuili yleisöä ja haisteli mattoa ja oli todella haluton tekemään. Siinä vaiheessa tuumasin, että nyt on kokeilut kokeiltu ja tämä ei tästä enää parane ja päätin nollata tilanteen. Vähän juoksuaskelia yhdessä, helppo temppu ja yhdessä ulos leikkimään. Ulkona Vitka rentoutui vähän leikkimään jonka jälkeen päästin sen autoon lepäämään.

Hetken sain kiroilla itsekseni tyhmyyttäni, kun nuoren koiran vien kaksiin kisoihin uusiin paikkoihin yhtenä viikonloppuna. Virhearviohan se oli, enkä tietenkään olisi sunnuntaina mölleihin lähtenyt jos olisin aamulla osannut ennustaa että kisoissa käy noin. Toisenlaisessa paikassa ongelmia ei sitäpaitsi välttämättä olisi ollut edes, enkä tienyt tuosta hallista mitään ennakkoon. Ärsyttää silti, sillä tuo treeni tuskin opetti koiralle yhtään mitään (positiivista ainakaan..) ja Vitka olisi ollut levon tarpeessa. Nyt kuitenkin alkaa itseni soimaaminen jo helpottamaan, mistäs näitä ikinä etukäteen tietää ja ensi kerralla minulla on paljon paremmat edellytykset arvioida Vitkan jaksamista treeneissä/kisoissa.

Meidän suorituksella lopputulos oli tietysti hylkäys ohjaajan keskeyttämisen vuoksi. Pisteitä oli 91/100 ennen hylkäystä, joka lämmitti mieltä, että on siellä siis joku ilmeisesti onnistunutkin. Pisteitä tärkeämpää on kuitenkin se, että rakentaa oikeaa tunnetilaa tulevaisuutta varten, ja sen kannalta oli ainut oikea päätös keskeyttää rata. Tuomari oli kommentoinut meidän suoritusta seuraavasti: Hyvin tsempattu ja koiran ehdoilla suoritettu rata. Siitä olen itse aivan samaa mieltä. Vaikka parasta olisi ollut jäädä kotiin niin koiran kannalta oli varmasti toiseksi paras vaihtoehto toimia minun tavallani.

Sunnuntain kokemuksen perusteella olen nyt jättämässä rallyn pois meidän lajivalikoimasta ainakin toistaiseksi. Katsotaan jos kesällä olisi jotain kivoja ulkokisoja, mutta halliin ei Vitkan tarvitse mennä rallya tekemään. Laji on hauska ja sille on selkeästi oma tarpeensa ja tilauksensa. Vitkalle on kuitenkin ainakin toistaiseksi vielä liian vaikeaa olla hallissa haukkuvien koirien kanssa, enkä pysty sille ainakaan kisoissa antamaan  yhtä rauhallista ja rentoa kokemusta kuin tokossa tai koiratanssissa.

Tänään Vitka on ollut tosi reippaalla tuulella kunnon yöunien jälkeen. Huomenna ajattelin tehdä pienen palauttelevan treenin ja loppuviikosta jatketaan taas tuttuun tahtiin harrastamista. Mitään välitavoitteita ei ole nyt mielessä, mutta katsotaan miten treenit edistyy ja mitä tapahtumia lähiseudulla on myöhemmin keväällä luvassa.

Tämä vuosi on alkanut vahvasti ja voin iloita siitä, että olen miltei kokonaisen viikon toiminut tavoitteideni hengen mukaisesti. Hyvä minä. Enää reilut 51 viikkoa jäljellä ja sen jälkeen taas luvan kanssa viihtyä huonolla asenteella huonona koiranohjaajana mukavuusalueellani.

En tiedä onnistuinko kerrankin kirjaamaan tavoitteeni oikeasti motivoivalla tavalla, onko käsissäni vaan niin mielettömän hyvä koira vai olenko kolauttanut pääni ja saanut elämäni pahimman aivotärähdyksen, mutta edellisen blogitekstin jälkeen on tapahtunut paljon. Ajatusmaailma koiraharrastuksen suhteen on ottanut valtavan harppauksen parempaan suuntaan joka on näkynyt vähentyneenä stressinä ja siinä, miten paljon helpompi on ollut viedä ajatukset ja suunnitelmat käytäntöön. Olen treenannut säännöllisesti, mutten liioitellusti tai liikaa. Olen käynyt häiriössä ja tarttunut treenimahdollisuuksiin, mutta pyhittänyt uudenvuodenpäivän huonovointisuudelle ja hömppäkomedioille ilman minkäänlaista huonoa omaatuntoa.

Kaikkein suurin muutos asenteessa ja toiminnassani on kuitenkin se, että ilmoitin Vitkan kaksiin möllikilpailuihin. Tulevana viikonloppuna aloitamme siis kilpailemisen harjoittelun. Lauantaina on luvassa koiratanssin freestylea ja sunnuntaina rally-tokoa. Kahden kisan taktiikka vaikuttaa ainakin toistaiseksi oikein toimivalta jännityksen suhteen. On hyvin haastava kohdentaa ajatuksia ja energiaa turhaan jännittämiseen ja hössöttämiseen kun on kaksi yhtälailla jännittävää tapahtumaa tulossa peräkkäisinä päivinä. Tuntuu kuin aivot ei kykenisi rankkaamaan tapahtumia tärkeysjärjestykseen ja päättämään kumpaa jännittäisi aiheuttaen jonkinlaisen oikosulun ja stressittömän ohjaajan.

Koiratanssikisojen ohjelmaa en ole vieläkään suunnitellut valmiiksi. Alunperin ajattelin musiikiksi jotain noin minuutin mittaista pätkää, mutta helpouden takia päädyin 1:38 mittaiseen (alo-kelpoiseen!) musiikkiin. Jonkinlainen koreografian runko ja teema on jo päässä selkeänä, mutta pientä viilausta on vielä luvassa. Temppuja ohjelmaan on tulossa 6-7 laskemistavasta riippuen joten senkin suhteen puhutaan kai alokasluokan tasosta. Nakit on kuitenkin näpeissä ja aion palkkailla ihan reilusti aivan niin usein kun tuntuu olevan tarvetta siinä hetkessä. Tuomarina on virallinen koiratanssituomari, joten on oikein mielenkiintoista saada kommentteja ja vikalistaa pätevältä ihmiseltä. Itse en ole koiratanssia ikinä ennen harrastanut tai siihen mitään koulutusta tai kummoisempia vinkkejä saanut joten lauantai on ihan puhtaasti oman mielikuvituksen, joidenkin youtube-videoiden ja noin kuukauden treenin tulosta. Toivottavasti saadaan edes yleisö nauramaan jos ei mitään muuta.

Rally-tokossa osallistutaan mölli-aloon jossa radalla saa palkata koiraa. En yhtään tiedä mitä odottaa tai ajatella näistä kisoista. Oma motivaationi lajin suhteen on ollut kovin heikkoa viimeaikoina joten rallyn omat kyltit (eteentulo, saksalainen käännös, spiraalit ja pujottelut) on jääneet käytännössä täysin ilman treeniä. Hihnan kanssakaan ei olla juurikaan treenattu ja rataa ei olla tehty kertaakaan. Näillä pohjilla lienee aika hölmöä lähteä suoraan mölleihin harjoittelemaan, mutta ilmoittauduinpa kuitenkin. Ehkä sunnuntain jälkeen on helpompi päättää rallyn kohtalo meidän harrastuksena ja joko aktivoitua treenaamaan tai jättää laji suosiolla hyllylle.

Tulostavoitteita en halua asettaa, mutta muita tavoitteita minulla on jokunen. Tärkeimpänä on oman jännityksen hallinta ja sieto. Jännityksestä huolimatta järkevä valmistautuminen, selkeä ja reilu ohjaus ja keskittyminen koiraan ja omaan suoritukseen häiriötekijöistä  huolimatta. Rohkeus tehdä reilusti meidän osaamistason mukaisesti, teki muut ihan mitä tahansa. Muutenkin tavoitteena on pitää oma asenne mahdollisimman hyvänä. Muistaa, että kyseessä on meidän aivan ekat yhteiset kisat ja meillä on vielä yhteisiä harrastusvuosia jäljellä vaikka kuinka paljon. Minkäänlainen epäonnistuminen ei määritä minua ohjaajana, Vitkaa koirana tai meitä tiiminä. Viimeisenä, muttei todellakaan vähäisempänä tavoitteena on olla ylpeä siitä, että lähdetään kokeilemaan. Muiden tavoitteet voi olla jotain ihan muuta, mutta minulle ja meille koirakkona on hurjan iso askel uskaltautua edes epävirallisiin kisoihin. Siitä uskalluksesta saa ja pitää olla ylpeä ja iloinen.