kuulumiset

Mitä vuodessa ehtii tekemään

perjantaina, maaliskuuta 24, 2017



Tasan vuosi sitten näin Vitkan ensimmäistä kertaa lentokentällä. Katselin sitä pientä pentua ja mietin, että mihin ihmeeseen olenkaan taas sotkenut itseni. Jännitys ja epävarmuus muuttuivat ruusunpunaisiksi laseiksi siinä vaiheessa kun sain pikkuneidin Helsinki-Vantaalla pois lentoboksista ja se käveli maailmanomistajan elkein siellä kaiken hälinän keskellä. Maailman paras pentu.

Mutta mitä kaikkea on tapahtunut sen jälkeen 365 päivän kuluessa.

Kaikkein eniten on tietysti ollut ihan(aa) tavallista arkea. Lenkkejä niin kaupungissa remmissä kuin vapaana koirakaverien kanssa keskellä metsiä. Rentoa yhdessäoloa, leikkimistä ja lepoa. Tapakasvatusta olen koittanut tehdä parhaani mukaan, vaikka huomaan, että taas olen useammin valinnut pennun kanssa metsäpolut tai treenijuttujen leikkimisen keskusta-alueiden sosiaalistamistreenin sijaan. Meidän näköinen arki kuitenkin rullaa hyvin eikä siinä ole mitään isompia ongelmiakohtia vaikka hiottavaa ja treenattavaa aina toki on.

Muista suunnitelmista täysin toteutumatta jäi paimennus ja mätsärit. Milloin oli muuta rahanmenoa, milloin vain väsytti ja joskus taisi tulla mielenkiintoisempia lajejakin samoille päiville. Koitetaan seuraavan vuoden aikana korjata tämä tilanne ja käydä vähintään kerran paimentamassa ja mätsäreissä. Näyttelytreeniä voisi mätsäreiden ulkopuolella miettiä myös, sitäkin on ollut niin vähän tämän ekan vuoden aikana.

Tokoa ollaan treenattu eniten ja se on selkeästi meille päälaji. Ollaan etsitty juuri meille toimivia treenityylejä ja nyt on sellainen tunne, että aika hyvin ollaan siinä onnistuttu. Tekniikkaa on ehtinyt vuodessa tekemään mukavasti ja kyllä se vire, asenne ja meidän suhdekin pikkuhiljaa muovautuu lajin kannalta ideaaliin suuntaan. Häiriötreenejä olisi voinut tehdä pennusta asti enemmän, ollana nyt kuitenkin tämän vuoden puolella ryhdistytty siinä.

Rallyn temppuja ollaan tehty muutama kerta ja kerran käytiin mölleissä keskeyttämässä suoritus mun virhearvion vuoksi. Vieläkään ei ole laji oikein kolahtanut kunnolla, mutta voi olla että käydään kilpailemista harjoittelemassa rallyssa ennen tokokokeita. Koiratanssista innostuin pieneksi hetkeksi ja sen myötä opetin Vitkalle jokusen tempun ja käytiin tanssimölleissä pyörähtämässä. Saattaa olla, että taas jonkun sopivan kilpailun myötä innostutaan hetkeksi, mutta tuskin lajista koskaan meille sen tavoitteellisempi tulee.

Mejää ollaan tehty kaksi kertaa ja yhteensä kolme lyhyttä jälkeä. Itse innostuin lajista heti ja Vitkakin on nyt syttymässä touhuun ihan kunnolla. Iso hidastava tekijä mejässä on treenimaastoihin lupien saamisen vaikeus. Nenähommat on kuitenkin kiinnostaneet taas joten ryhdistäydyin ja tilasin meille nosework hajuja ja ensi viikolla päästään treenaamaan nenähommia kotioloissakin. Otin tosin jo varaslähdön lajiin ja aloitin opettamaan ilmaisua hajuttomalle purkille.

Tänä päivänä Vitka on ihana nuori koira. Sillä on paljon potentiaalia harrastuksiin. Se on helposti motivoitavissa. Uusia ihmisiä kohtaan korkeintaan aavistuksen puolikkaan verran pidättyväinen, tuttujen kanssa aivan sylivauva. Se on iloinen ja aktiivinen ja pumiksi yleensä yllättävän hiljainen. Se on sitkeä ja kykenevä työskentelemään myös itsenäisesti tehden omia ratkaisujaan.

Katsotaan mitä saadaan aikaiseksi seuraavan vuoden aikana, ja miten oma näkemys Vitkasta kehittyy ja muuttuu ajan myötä.

arki

Helmikuu

maanantaina, helmikuuta 27, 2017


Helmikuu alkaa olla jo käytännössä ohi, joten on hyvä hetki tiivistää tämän kuukauden tapahtumat yhden otsikon alle.

Surkeat lenkkisäät ja armoton liukkaus ja oma sairasteluni on näkyneet tässä kuussa hyvin selvästi, ja tuntuu ettei olla saatu aikaiseksi oikein mitään. Toisaalta on tähän lyhyeeseen kuukauteen mahtunut ihan mielenkiintoisia ja mukavia hetkiäkin paljon.

Käytiin Vitkan kanssa Vaasassa alkukuusta. Soma säästyi kaupungin hulinalta ja saatiin viettää pikkuneidin kanssa kaksistaan laatuaikaa. Oli ihana nauttia kaupunkikävelyn helppoudesta yhden koiran kanssa ja päästä pitkästä aikaa myös lenkkeilemään jäälle. Käytiin myös katselemassa vanhoja kotikulmia ja lenkkipolkuja ja kaikki näytti olevan ihan ennallaan.

Hetken mielijohteesta varasin Vitkalle myös ajan juuri avattuun Vaasan koirauimalaan ja sain houkuteltua Netan ja Penni-pumin meidän mukaan. Uimala oli hieno ja ennenkaikkea todella toimiva. Vitka ei ole aikaisemmin uinut omaehtoisesti joten jännitin, että maksanko itseni kipeäksi siitä, ettei Vitka edes laita tassuaan veteen. Uimavuoron uittaja oli mielettömän hyvä koirien kanssa ja ei mennyt kuin hetki, että pumit olivat jo vedessä. Vitkan uiminen oli alkuun todella levotonta ylisuorittamista ja räpiköimistä, mutta uittaja sai pikkuhiljaa Vitkaa rentoutumaan ja viimeiset kierrokset näyttivät jo melko asialliselta uinnilta! Ehdottomasti käydään uimalassa uudestaankin kun Vaasan seudulla vaan liikutaan ja Somakin olisi mukava saada mukaan uimakouluilemaan.



Jos upotus ei toimi niin tästä linkistä löytyy video Vitkan uinnista.

Vaasan reissun aikana Vitka ei nukkunut melkein lainkaan. Koitin tulkita käytöstä, mutta en vieläkään oikein kunnolla ymmärrä mistä se johtui. Vitka ei vaikuttanut stressaantuneelta tai ahdistuneelta ja päiväkseltään sen aktiivisuus oli suht samanlaista kuin kotona, ei se mitään kamalan pitkiä pätkiä kotonakaan päiväkseltään nuku. Öisin Vitka vikisi ja käyttäytyi levottomasti eikä rauhoittunut nukkumaan käytännössä lainkaan. Voi olla, että huonelämpötilan isohko ero teki nukkumisesta lämpimässä hankalaa tai ehkä ongelma oli nukkumapaikan muutos jalkopäädystä sängyn vierelle lattialle. Jokatapauksessa kun lähdimme kotia kohti Vitka oli äärimmäisen väsynyt. Kotimatkalla koukasin vielä Vöyrille näyttämään Vitkaa Eevalle. Kuulumistenvaihdon lomassa sain taas uusia trimmauvinkkejä, jotka vihdoinkin otin eilen kokeiluun.

Reissun jälkeen Vitka sai ansaittua treenitaukoa noin puolitoista viikkoa. Suunnittelin jo pidempääkin taukoa, mutta muutaman päivän jälkeen alkoi näkymään työ- ja paimenkoiran luonne ja puolentoista viikolla alkoi sekä koiran, että ohjaajan pää levähtämään. Olen suunnitellut keväälle pidempää treenitaukoa ja oletan, että silloin tauko onnistuu paremmin kun sen suunnittelee ja toteuttaa harkitusti. Tämän lyhyen tauon hyödyksi jäi lähinnä tuon yhden reissuviikonlopun nollaus.

Vitkan tauonjälkeisissä treeneissä ollaan lähinnä haettu tuntumaa ja kartoitettu liikkeiden tilannetta. Tykkään niin paljon sen työskentelystä ja on ollut hieno huomata, miten hyvin me toimitaan tiiminä. Osaan jopa joskus luottaa Vitkaan ja antaa sen ratkaista itse uusiakin ongelmia ja Vitkalla on ihanan vahvana ajatus siitä, että äiskään voi aina luottaa ja jos ei muuta tiedä/osaa/uskalla/pysty niin perusasentoon voi aina tulla hengähtämään.

Soman kanssa ollaan rakennettu ulkoilun mielentilaa uusiksi puhtaasti operantisti naksuttimen kanssa. Somalla on ollut ongelmana epävarmuus ja kiihtyminen joka on näkynyt erilaisena impulsiivisena käytöksenä, erityisesti ääntelynä. Samojen asioiden kanssa ollaan painittu koko Soman elinikä ja saatu vaihtelevia tuloksia aikaan vaihtelevin metodein. Luin hyvin mielenkiintoisia artikkeleja koiran impulsiivisuudesta, epävarmuudesta ja mm. no reward markerin hyödyllisyydestä ja päädyin aloittamaan nollasta ulkoilukäytöksen suhteen. Voisin kirjoittaa Soman treeneistä ja edistymisestä pidemmin joskus erikseen. Muutaman viikon perusteella kuitenkin olen äärimmäisen tyytyväinen tuloksiin ja ehdottomasti jatkamme tällä linjalla jatkossakin.


blogi

Uusi blogi

maanantaina, helmikuuta 06, 2017


Olen jo hetken aikaa pohtinut weeblystä takaisin bloggerin pariin siirtymistä. Weebly tuntui paikoittain hankalalta, ja googlen alta irtautuminen näkyi heti kävijämäärissä ja hakukoneoptimointi ei missään vaiheessa toiminut toivotulla tavalla. Kuvien nätti asettelu painoi vaakakupissa lopulta hyvin vähän verrattuna käyttäjäystävällisyyteen ja löydettävyyteen.

Toivon, että uusi blogi tuo uutta intoa kirjoittamiseen, mutten vieläkään lupaile kovin säännöllistä tai tiheää päivitystahtia. Kuvattomuuden aikakausi on sen sijaan päättymässä uuden ulkoasun myötä. Vanhat Weeblyn aikaiset tekstit löytyvät kaikki täältä uudesta blogista ja nekin on nyt kuvitettu satunnaisilla otoksilla.

Bugeista on tiedossa sen verran, että bloggerin tilausnapissa ei ole kuvaa ja tilauksen jälkeen päätyy tyhjälle sivulle. Tekstejä saattaa olla vielä paikoittain englanniksi, pyrin kääntämään niitä sitä mukaan kuin huomaan. Muutakin hienosäätöä varmasti vielä on jäljellä. Otan ilolla vastaan kaikki ilmoitukset havaituista vioista ja puutteista!

toko

Tokon tilannekartoitus

maanantaina, tammikuuta 23, 2017



Edellisestä tilannekartoituksesta on yli puoli vuotta aikaa, ja tänään onkin sopiva hetki vetää yhteen Vitkan ekan elinvuoden treenit. Pikkuneiti täyttää siis tänään vuoden!

Paikallaolot
Maaten vahvempi, vaikka istumistakin ollaan treenattu. Ei vielä juurikaan koemittaisia pätkiä, ainakaan ilman välipalkkaa. Oon keskittynyt rakentamaan oikeaa ilmettä ja asennetta joka on vaatinut melko paljon toistoja. Oli selkeästi tosi hidas kypsymään tän asian suhteen, viimeisen kuukauden aikana ihan hurjaa edistymistä. Kertaakaan ei ole päässyt tyhmäilemään noustessaan eikä niitä nousemisiakaan ole kuin häviävän pieni prosentti.

Seuraavaksi paljon erilaisia häiriöitä, kuitenkin pitäen huolen että ilme ja asenne säilyy toivottuna.

Seuraaminen
Viikko sitten olin vielä syvissä vesissä seuraamisangstini kanssa, mutta nyt on taas valoa näkyvissä. Perusasento on hyvä ja siitä on tullut Vitkalle turvapaikka aivan niinkuin toivoinkin. Ehdottelee sitä vähän joka väliin. Varsinaista seuraamista olen parhaani mukaan koittanut tuhota jumiutumalla liian helppoihin harjoituksiin ja estämällä Vitkan oman ajattelun. Nyt kuitenkin näyttäisi siltä, että ratkaisu löytyi lisäämällä reilusti viettiä ja virettä. Kovemmassa vireessä turha himmailu ja neuvojen odottelu jää Vitkalta pois ja se uskalsi rohkeasti näyttää osaavansa seurata oikein kauniisti.

Pysähtymisen perusasennot on loistavia jos seuruu vaan toimii. Käännökset on treenimäärään nähden hyvällä mallilla. Vauhdinmuutoksia ei olla juurikaan tehty. Askelsiirtymät on kauniit. Peruutusta ollaan tehty ihan yhden-parin askeleen pätkissä.

Seuraavaksi kokonaisuutta kasaan. Lisää matkaa ja lisää kestävyyttä asenteeseen. Käännöksiä ja pysähdyksiä. Hidasta käyntiä ja juoksua ensin erillään ja mahd paljon yhdistettynä muuhun treeniin.

Liikkeestä jäävät
Maahanmeno on tosi kiva, mutta en ole vielä sitä luonnollisesti seuruuseen yhdistänyt kunnolla. Pienten kokeilujen perusteella kuitenkin voi olettaa, että liikkeen viimeistely ei ole kummoinenkaan juttu  kun seuruu vaan saadaan toimimaan. Isoin haaste on Vitka taipumus jäädä ensimmäiseen käskyyn "jumiin", joten saa olla tarkkana, että oppii kuuntelemaan tarkasti uusia käskyjä vaikka olisi jo jotain tehtävää suorittamassa. Istumista ollaan tehty vähemmän, mutta peruuttaen se on oikein kiva. Seisomisesta kehitin valtavan ongelman pääni sisälle, joten sitä ei olla treenattu vieläkään lainkaan.

Seuraavaksi maahanmenon yhdistämisen seuruuseen, istumista muutenkin kuin peruuttaen (vapaamuotoisesti kulkeminen samansuuntaisesti jne.) ja treenisuunnitelman teko seisomiseen.

Luoksetulo
Melko valmis liike. Pääsääntöisesti jää oikein nätisti odottamaan, pysyy hyvin, tulee nopeasti ja loppuasento hyvä. Välillä jää jumiin perusasento/seuruukäskyyn joten jättö ei suju. Lopussa törmää melko herkästi. Stopeista oon treenannut vain makuuta, se on oikein kiva.

Seuraavaksi alun ja lopun virheiden siistimistä. Monipuolisesti häiriötreeniä niin ulkopuolisen häiriönsiedon vuoksi kuin kuuntelutreeninä.

Noudot
Pito on keskeneräinen, mutta vihdoin sain sellaiset palikkaohjeet, että tuloksia alkaa näkymään. Kapulamotivaatio kuitenkin on hyvä, missään vaiheessa ei ole ollut ongelmaa sen suhteen. Vauhtinoutoihin lähtee erittäin mielellään ja tarttuu hyvällä otteella nopeasti. Ohjaajan lähellä ja paikallaan ollessaan taipuvainen mälväämään. Metallikapulalla treenattu lähinnä vauhtinoutoina. Nyt ollut hetken tauko metallitreenistä, josta johtuvaa pientä epäröintiä. Tunnaria ei olla pikkupentuajan jälkeen juurikaan treenattu.

Seuraavaksi pitotreenisuunnitelman orjallista noudattamista. Noudon palautuksen rakentaminen sheippaamalla. Metallikapulalla helppoja ja hauskoja treenejä. Tunnarin piilottelua ja muuta pohjustavaa treeniä.

Kaukokäskyt
Alokkaan kaukot alkaa vihdoin ja viimein toimimaan jotenkuten. M-I vaihto on vähän epäpuhdas välillä ja vaatii myös välillä lisäkäskyjä. I-M on moitteeton. Alkuosa ja loppuosa pääsääntöisesti oikein hyvät. Kaikki seisomisen vaihdot on jääneet käytännössä täysin ilman treeniä viime kesän jälkeen. M-S-M vaihdoissa olen tehnyt pohjia ilman apuvälineitä imuttaen ja se on toiminut ihan kohtalaisesti. Suurin ongelma on ylimääräinen virta ja siitä aiheutuva sähläys. I-S-I vaihtoja tein alunperin etujalkojen korokkeen kanssa, mutta ilmeisesti luovutin täysin kun homma ei lähtenyt sujumaan toivotunlaisesti.

Seuraavaksi seisomisvaihdot takaisin aktiiviseen treeniin. Treenaaminen rauhallisemmassa mielentilassa. Kuuntelutreeniä I-M-I kakeihin.

Hyppy
Vitka on nähnyt alon esteen varmaan vain kerran. Sen perusteella toki paha sanoa mitään sen kummempaa. Mikään läpihuutojuttu hyppy ei kuitenkaan ollut vaan sekin pitää ihan tietoisesti ja järjestelmällisesti opettaa. Ensimmäinen ajatus Vitkalla esteellä oli kiertää se mahdollisimman kaukaa vahtien, ettei mokoma hirvitys vaan hyökkää kimppuun.

Seuraavaksi pitää kyhäillä jonkinlainen kevytversio omaan käyttöön treeneihin tai vaihtoehtoisesti etsiä treenipaikka missä olisi este valmiina. Ensin avoeste vahvalle alulle ja sen jälkeen myös umpiesteen esittely.

Ruutu
Ruutua ei olla vielä montaa kertaa treenattu. Vitkalla on kuitenkin ehkä jokin pieni aavistus siitä, että merkeillä ja ruutunauhalla saattaisi olla jokin merkitys. Tarjoaa helposti vasemman etunurkan merkin kiertoa. Itsevarmuus ei useimmissa paikoissa ja häiriöissä ole vielä sillä tasolla, että ideaali suoritus onnistuisi. Keskitytään siis toistaiseksi muihin liikkeiisin ja häiriössä toimimiseen ja katsellaan ruutua tarkemmin myöhemmin.

Merkin kierto
Vitkan mielestä ehkä kaikkein paras liike tokossa. Mennessä saisi olla hiukan nopeampi ja lopun perusasennon ketjutus kiertoon on vielä kesken. Kierrettävänä merkkinä on yleensä ollut aina sama isompi törppö joten kaipaa treeniä myös muilla (pienemmillä) merkeillä.

Yleisesti
Kaikenkaikkiaan Vitkan työskentely on oikein kivaa. Treenaaminen pääsääntöisesti yksin ja rauhallisissa paikoissa näkyy häiriössä epävarmuutena ja yleisenä kokemattomuutena. Vitka palkkautuu hyvin ruualla, erinomaisesti leikillä ja sosiaalisen palkan merkitystäkin olen saanut sille ihan kivasti rakennettua. Ääntelyn suhteen ei ole minkäänlaista ongelmaa työskennellessä, mistä olen ihan erityisen iloinen. Molemmilla on hauskaa treenatessa ja meidän yhteistyö paranee päivä päivältä.

kilpailut

Viikonloppu täynnä ohjelmaa

maanantaina, tammikuuta 09, 2017



Viikonloppu on nyt onnellisesti ohi ja takana on kaksi hyvin opettavaista päivää epävirallisissa kilpailuissa. Tavoitteisiin päästiin aika hyvin ja viikonlopusta jäi hyvä fiilis vaikkei tuloksilla juhlittukaan. Sain poistuttua mukavuusalueeltani ja uskalsin lähteä kokeilemaan, Vitka oli maailman hienoin ja pätevin pikkupumi ja me toimittiin tiiminä varsin kivasti molemmissa kisoissa. Tästä on hyvä jatkaa uusia haasteita kohti.

Lauantaina kisasimme koiratanssissa. Kisapaikalla oli oikein toimivat järjestelyt ja ihanan positiivinen ilmapiiri. Jännitin melko paljon meidän suoritusta, mutta pikkuhiljaa jännitys muuttui siedettäväksi. Ohjelman suunnittelu jäi melko puolitiehen, joka tuli hyvin selväksi kun pääsin kehääntutustumaan. Kisakehä tuntui valtavalta olohuoneessa pujotteluun tottuneena. Nettiyhteys ei toiminut ja en saanut musiikkiani kuunneltua, joten ohjelman muistelu ja siirtäminen kehään ei oikein toiminut. Päätin luottaa improvisointiin ja soveltaa jotain temppuja ohjelman ajan. Vitkankin kanssa taisin tässä välissä käydä kehässä ja se oli hallissa yllättävän reippaasti vieraasta paikasta ja ihmismäärästä huolimatta.

Osallistuttiin FS Noviisit -luokkaan joka oli tarkoitettu koirakoille jotka eivät ole vielä yhdessä taikka erikseen osallistuneet virallisiin FS kilpailuihin. Meidän luokassa oli 7 osallistujaa joista ensimmäinen nosti riman niin korkealle, että meinasin lentää selälleni. Yhtenäisen, sujuvan ja selkeästi tarkoin suunnitellun esityksen rinnalla omat suunnitelmat alkoivat tuntua surkeilta. Sain kuitenkin tsempattua itseäni parempaan fiilikseen ja lähdin valmistelemaan Vitkaa meidän vuoroon. Ulkoiluttaessani Vitkaa huomasin, että se oli kovin hätäinen, mutta tarpeiden teko vieraaseen paikkaan tuotti vaikeuksia. Pian oli kuitenkin pakko lähteä muutaman valmistelutempun jälkeen kehää kohti ja tuumasin, että pitää vain juosta äkkiä oman suorituksen jälkeen ulos. Päästiin halliin ja suoraan lähtöön valmistautumaan. Edellinen poistui kehästä ja lähdin viemään kiertotötsää paikoilleen ja pahin mahdollinen tapahtui ja Vitka kyykkäsi tarpeilleen. Ei muutakuin koira kainaloon ja työnsin sen Kian syliin ja pyysin viemään ulos. Oletin, että tarpeet olisi tulleet nopeasti ulos, mutta lopulta neuvoteltiin järjestäjien kanssa, että ennen meidän vuoroa olisi seuraavan luokan kehääntutustuminen ja saisimme n. 10-15min aikaa ulkoiluun.

Ulkona Vitka oli todella levoton ja melko hermostunut. Koitin kävellä sen kanssa umpimetsässä, mutta se ei kyennyt käymään tarpeilleen. Aika tuntui kuluvan ennätysnopeasti ja pian jouduin toteamaan, että ei me päästä edes kehään asti meidän ekoissa kisoissa. Soitin kaverille sisälle ja pyysin ilmoittamaan meidät poistuneiksi ja melkein aloin itkemään turhautumistani. Ja sillä sekunnilla Vitka teki tarpeensa ja lähdimme kiitämään halliin, että josko kuitenkin ehtisimme esiintyä. Pääsin ovelle niin kysyttiin, että missä koira, nyt on teidän vuoro. Ei muutakuin Vitka mukaan ja äkkiä kehään ilman mitään kunnon valmistautumista.

Pääsin aloituspaikalle Vitkan kanssa ja siinä vaiheessa päässä liikkui ainakin tuhat ajatusta joista yksikään ei liittynyt edes etäisesti koiratanssiin tai meidän ohjelmaan. Onneksi tietokoneen musiikintoistossa oli juuri sopivasti ongelmaa, ja meidän ohjelman aloitus viivästyi vielä hetken. Se sai pääni kasaan ja tajusin, että nyt on tärkeintä huolehtia siitä, että koiralla on kivaa vaikka homma menee vähän odotteluksi. Teetin pari temppua ja palkkailin Vitkaa ja saatiin fiilis oikein hyväksi ennen kuin saatiin aloittaa oma esitys.

En muista meidän suorituksesta juuri mitään, muutakuin, että teetin merkin kierron kolmesti suunnitellun yhden sijasta. Kuulemma ohjelmassa oli kuitenkin kaikki ne temput mitä olin suunnitellutkin ja ilmeisesti osa niistä onnistuikin. Kerran(?) Vitka meinasi lähteä omille teilleen rallattamaan, mutta kääntyi takaisin oikein kiltisti. Kun musiikki alkoi olla lopuillaan hakeuduin kiireesti loppuasentoon ja uskalsin jopa katsoa yleisöä kohden. Taputusten saattelemana lähdettiin järkyttyneen Vitkan (ihmiset pitää outoa ääntä?!?) kanssa pois. Vitka oli ohjelman ajan hyvin mukana ja teki aivan omalla tasollaan temppuja. Vitkan iän ja miedän treenimäärän huomioonottaen en olisi voinut toivoa siltä yhtään enempää. Maailman hienoin pikkupumi!

Odoteltaessa tuomarin palautteen saamista Reetta antoi meille myöhäisen joululahjan ja Vitka sai aivan ihkaoman ruusukkeen. Vitka #1 koiratanssipumi ja meidän ekojen kisojen päivämäärä. Ihanaa kun ystävät ovat mukana tukemassa ja tsemppaamassa jännittävinä hetkinä ja ymmärtävät, miten iso askel se möllikisoihin meno voi olla. Noviisien palkintojenjaon alkaessa oletin, että olisimme sijoittuneet viimeisiksi, mutta sain yllättyä positiivisesti. Sijoituksemme oli 5./7 ja saimme paljon hyvää palautetta ja neuvoja tulevaisuutta varten. Näillä eväillä on hyvä jatkaa tätäkin harrastusta ja joskus edetä ehkä ihan virallisiinkin kisoihin saakka.

Tuomarin kommentit: Kiva iloinen koira. Paljon temppuja jotka koira innokkaasti toteutti. Palkkaamalla pysyi hyvin mukana. Hyvä ensikokemus kehässä, tästä on hyvä jatkaa. Koreografiallisesti varo ettei tulee liikaa temppuja yhteen pötköön. Nuori ja vielä kokematon koira, mutta lupaava tanssiura aluillaan.



Sunnuntaina oli rally-tokon vuoro. En saanut itse nukuttua juurikaan lauantain ja sunnuntain välisenä yönä, joka taisi vaikuttaa Vitkankin nukkumiseen ja unen laatuun. Aamulla lähdettiin kuitenkin melko reippaina kohti rallyn möllikisoja. Kisapaikalla olin aivan viimetingassa, mutta ehdin kuitenkin ilmoittautumaan ja ajoissa rataantutustumiseen. Radalla oli 12 kylttiä lähdön ja maalin lisäksi ja rata oli hyvin seuraamispainoitteinen. Päätin tehdä radan kaikessa rauhassa imuttaen ja opeteltuani radan pääpiirteittäin lähdin ulkoiluttamaan Vitkaa ja tekemään virittelytreeniä.

Edellispäivän kisaväsymys selkeästi painoi Vitkaa, sillä se oli tavallista haukkuherkempi ja tarkkaili ympäristöään tavallista herkemmin. Päätinkin olla viimeiseen mahdolliseen hetkeen asti sen kanssa ulkona, jotta muut saisivat suoritusrauhan ja itse saisin Vitkan asenteen pidettyä mahdollisimman hyvänä radalla. Lähtöpaikalle mentäessä Vitka oli vielä kohtuullisen reipas ja yhteistyöhaluinen. Lähdössä vilkuili vähän tuomaria, sihteeriä ja yleisöä, mutta lähti kuitenkin radalle ihan ok. Eka kyltti ok, mutta jo toisen kyltin uusin puutteellisen kontaktin ja huonon fiiliksen vuoksi. Neljännellä kyltillä vuorossa oli pujottelu edestakaisin jossa palatessa haisteli tötsää (-1 kyl). Sen jälkeen alkoikin Vitkan fiilis huononemaan.

Halli oli pieni ja ahdas ja yleisössä haukkui koiria ja kaikki äänet kaikuivat. Nenä meinasi painua jatkuvasti maahan, ja sain houkutella sitä todella paljon. Kolmelta peräkkäiseltä kyltiltä tulikin virheet puutteellisesta yhteistyöstä (-1) ja muutama talutinvirhe (-1) ja joku asentovirhekin siellä seassa oli. Yhdeksäs kyltti oli eteentulo ja oikealta sivulle-istu, josta olen ihan todella ylpeä. Eteentulo sujui paljon paremmin, kuin yleensä treeneissä, vaikka oli yhä edelleen vino (-1). Sen jälkeen hetkeksi Vitkankin fiilis parani. Selkeästi vielä noin pitkä pätkä seuruuta on haastavaa, etenkin jos vire on noin matala. Toiseksi viimeinen kyltti oli istu-1/2/3 askelta istu ja siinä Vitkan fiilis lopahti ihan täysin. Se kuikuili yleisöä ja haisteli mattoa ja oli todella haluton tekemään. Siinä vaiheessa tuumasin, että nyt on kokeilut kokeiltu ja tämä ei tästä enää parane ja päätin nollata tilanteen. Vähän juoksuaskelia yhdessä, helppo temppu ja yhdessä ulos leikkimään. Ulkona Vitka rentoutui vähän leikkimään jonka jälkeen päästin sen autoon lepäämään.

Hetken sain kiroilla itsekseni tyhmyyttäni, kun nuoren koiran vien kaksiin kisoihin uusiin paikkoihin yhtenä viikonloppuna. Virhearviohan se oli, enkä tietenkään olisi sunnuntaina mölleihin lähtenyt jos olisin aamulla osannut ennustaa että kisoissa käy noin. Toisenlaisessa paikassa ongelmia ei sitäpaitsi välttämättä olisi ollut edes, enkä tienyt tuosta hallista mitään ennakkoon. Ärsyttää silti, sillä tuo treeni tuskin opetti koiralle yhtään mitään (positiivista ainakaan..) ja Vitka olisi ollut levon tarpeessa. Nyt kuitenkin alkaa itseni soimaaminen jo helpottamaan, mistäs näitä ikinä etukäteen tietää ja ensi kerralla minulla on paljon paremmat edellytykset arvioida Vitkan jaksamista treeneissä/kisoissa.

Meidän suorituksella lopputulos oli tietysti hylkäys ohjaajan keskeyttämisen vuoksi. Pisteitä oli 91/100 ennen hylkäystä, joka lämmitti mieltä, että on siellä siis joku ilmeisesti onnistunutkin. Pisteitä tärkeämpää on kuitenkin se, että rakentaa oikeaa tunnetilaa tulevaisuutta varten, ja sen kannalta oli ainut oikea päätös keskeyttää rata. Tuomari oli kommentoinut meidän suoritusta seuraavasti: Hyvin tsempattu ja koiran ehdoilla suoritettu rata. Siitä olen itse aivan samaa mieltä. Vaikka parasta olisi ollut jäädä kotiin niin koiran kannalta oli varmasti toiseksi paras vaihtoehto toimia minun tavallani.

Sunnuntain kokemuksen perusteella olen nyt jättämässä rallyn pois meidän lajivalikoimasta ainakin toistaiseksi. Katsotaan jos kesällä olisi jotain kivoja ulkokisoja, mutta halliin ei Vitkan tarvitse mennä rallya tekemään. Laji on hauska ja sille on selkeästi oma tarpeensa ja tilauksensa. Vitkalle on kuitenkin ainakin toistaiseksi vielä liian vaikeaa olla hallissa haukkuvien koirien kanssa, enkä pysty sille ainakaan kisoissa antamaan  yhtä rauhallista ja rentoa kokemusta kuin tokossa tai koiratanssissa.

Tänään Vitka on ollut tosi reippaalla tuulella kunnon yöunien jälkeen. Huomenna ajattelin tehdä pienen palauttelevan treenin ja loppuviikosta jatketaan taas tuttuun tahtiin harrastamista. Mitään välitavoitteita ei ole nyt mielessä, mutta katsotaan miten treenit edistyy ja mitä tapahtumia lähiseudulla on myöhemmin keväällä luvassa.

kilpailut

Kilpailemisesta

perjantaina, tammikuuta 06, 2017



Tämä vuosi on alkanut vahvasti ja voin iloita siitä, että olen miltei kokonaisen viikon toiminut tavoitteideni hengen mukaisesti. Hyvä minä. Enää reilut 51 viikkoa jäljellä ja sen jälkeen taas luvan kanssa viihtyä huonolla asenteella huonona koiranohjaajana mukavuusalueellani.

En tiedä onnistuinko kerrankin kirjaamaan tavoitteeni oikeasti motivoivalla tavalla, onko käsissäni vaan niin mielettömän hyvä koira vai olenko kolauttanut pääni ja saanut elämäni pahimman aivotärähdyksen, mutta edellisen blogitekstin jälkeen on tapahtunut paljon. Ajatusmaailma koiraharrastuksen suhteen on ottanut valtavan harppauksen parempaan suuntaan joka on näkynyt vähentyneenä stressinä ja siinä, miten paljon helpompi on ollut viedä ajatukset ja suunnitelmat käytäntöön. Olen treenannut säännöllisesti, mutten liioitellusti tai liikaa. Olen käynyt häiriössä ja tarttunut treenimahdollisuuksiin, mutta pyhittänyt uudenvuodenpäivän huonovointisuudelle ja hömppäkomedioille ilman minkäänlaista huonoa omaatuntoa.

Kaikkein suurin muutos asenteessa ja toiminnassani on kuitenkin se, että ilmoitin Vitkan kaksiin möllikilpailuihin. Tulevana viikonloppuna aloitamme siis kilpailemisen harjoittelun. Lauantaina on luvassa koiratanssin freestylea ja sunnuntaina rally-tokoa. Kahden kisan taktiikka vaikuttaa ainakin toistaiseksi oikein toimivalta jännityksen suhteen. On hyvin haastava kohdentaa ajatuksia ja energiaa turhaan jännittämiseen ja hössöttämiseen kun on kaksi yhtälailla jännittävää tapahtumaa tulossa peräkkäisinä päivinä. Tuntuu kuin aivot ei kykenisi rankkaamaan tapahtumia tärkeysjärjestykseen ja päättämään kumpaa jännittäisi aiheuttaen jonkinlaisen oikosulun ja stressittömän ohjaajan.

Koiratanssikisojen ohjelmaa en ole vieläkään suunnitellut valmiiksi. Alunperin ajattelin musiikiksi jotain noin minuutin mittaista pätkää, mutta helpouden takia päädyin 1:38 mittaiseen (alo-kelpoiseen!) musiikkiin. Jonkinlainen koreografian runko ja teema on jo päässä selkeänä, mutta pientä viilausta on vielä luvassa. Temppuja ohjelmaan on tulossa 6-7 laskemistavasta riippuen joten senkin suhteen puhutaan kai alokasluokan tasosta. Nakit on kuitenkin näpeissä ja aion palkkailla ihan reilusti aivan niin usein kun tuntuu olevan tarvetta siinä hetkessä. Tuomarina on virallinen koiratanssituomari, joten on oikein mielenkiintoista saada kommentteja ja vikalistaa pätevältä ihmiseltä. Itse en ole koiratanssia ikinä ennen harrastanut tai siihen mitään koulutusta tai kummoisempia vinkkejä saanut joten lauantai on ihan puhtaasti oman mielikuvituksen, joidenkin youtube-videoiden ja noin kuukauden treenin tulosta. Toivottavasti saadaan edes yleisö nauramaan jos ei mitään muuta.

Rally-tokossa osallistutaan mölli-aloon jossa radalla saa palkata koiraa. En yhtään tiedä mitä odottaa tai ajatella näistä kisoista. Oma motivaationi lajin suhteen on ollut kovin heikkoa viimeaikoina joten rallyn omat kyltit (eteentulo, saksalainen käännös, spiraalit ja pujottelut) on jääneet käytännössä täysin ilman treeniä. Hihnan kanssakaan ei olla juurikaan treenattu ja rataa ei olla tehty kertaakaan. Näillä pohjilla lienee aika hölmöä lähteä suoraan mölleihin harjoittelemaan, mutta ilmoittauduinpa kuitenkin. Ehkä sunnuntain jälkeen on helpompi päättää rallyn kohtalo meidän harrastuksena ja joko aktivoitua treenaamaan tai jättää laji suosiolla hyllylle.

Tulostavoitteita en halua asettaa, mutta muita tavoitteita minulla on jokunen. Tärkeimpänä on oman jännityksen hallinta ja sieto. Jännityksestä huolimatta järkevä valmistautuminen, selkeä ja reilu ohjaus ja keskittyminen koiraan ja omaan suoritukseen häiriötekijöistä  huolimatta. Rohkeus tehdä reilusti meidän osaamistason mukaisesti, teki muut ihan mitä tahansa. Muutenkin tavoitteena on pitää oma asenne mahdollisimman hyvänä. Muistaa, että kyseessä on meidän aivan ekat yhteiset kisat ja meillä on vielä yhteisiä harrastusvuosia jäljellä vaikka kuinka paljon. Minkäänlainen epäonnistuminen ei määritä minua ohjaajana, Vitkaa koirana tai meitä tiiminä. Viimeisenä, muttei todellakaan vähäisempänä tavoitteena on olla ylpeä siitä, että lähdetään kokeilemaan. Muiden tavoitteet voi olla jotain ihan muuta, mutta minulle ja meille koirakkona on hurjan iso askel uskaltautua edes epävirallisiin kisoihin. Siitä uskalluksesta saa ja pitää olla ylpeä ja iloinen.

Tykkää meistä Facebookissa

Tulossa