s. 30.10.2012

om. Dora Pesu

Kuvagalleria

Elettiin alkuvuotta 2013, kun aloin pyörittelemään ajatusta toisesta koirasta Vinhan kaveriksi. Olin erityisen kiinnostunut australiankarjakoirista, mutta mitään selkeää suunnitelmaa ei ollut. Yksi ilta bongasin ilmoituksen apulasta jota en vaan saanut mielestäni. Hiukan vajaa viisikuinen karjakoirasekoitus etsi uutta kotia ja joku vain kolahti. Hetken päästä olin jo näpyttämässä viestiä, joka valitettavasti tuli samantien bumerangina takaisin. Olen aina uskonut kohtaloon etenkin eläinten, erityisesti niiden hankkimisen, suhteen. Ehdin jo pohtia, ettei tämän ollut tarkoitus johtaa mihinkään, kunnes seuraavana päivänä löysin miltei identtisen ilmoituksen. Samasta pentueesta toinenkin narttu etsi uutta kotia. Jos uskoo edes hiukan kohtaloon näkee tilanteessa paljon muutakin kuin sattumaa ja heikkoa uusien kotien haastattelua ennen pentujen myyntiä.

Päivä vai pari myöhemmin olin Kuopiossa pikavipatut (kai sen kehtaa jo myöntää) sataset taskussani. Vastassani oli hassu luppakorvainen ja punanenäinen pikkutyttö jonka nimeksi olisi pitänyt tulla Huima. Siinä pennussa ei ollut mitään huimaa kuin ääni jolla se ujelsi koko kotimatkan. Siinä tuijottelin pentuani ja mietin mihin olinkaan ryhtynyt ja neiti sai uuden nimen, Soma.