Tasan vuosi sitten näin Vitkan ensimmäistä kertaa lentokentällä. Katselin sitä pientä pentua ja mietin, että mihin ihmeeseen olenkaan taas sotkenut itseni. Jännitys ja epävarmuus muuttuivat ruusunpunaisiksi laseiksi siinä vaiheessa kun sain pikkuneidin Helsinki-Vantaalla pois lentoboksista ja se käveli maailmanomistajan elkein siellä kaiken hälinän keskellä. Maailman paras pentu.

Mutta mitä kaikkea on tapahtunut sen jälkeen 365 päivän kuluessa.

Kaikkein eniten on tietysti ollut ihan(aa) tavallista arkea. Lenkkejä niin kaupungissa remmissä kuin vapaana koirakaverien kanssa keskellä metsiä. Rentoa yhdessäoloa, leikkimistä ja lepoa. Tapakasvatusta olen koittanut tehdä parhaani mukaan, vaikka huomaan, että taas olen useammin valinnut pennun kanssa metsäpolut tai treenijuttujen leikkimisen keskusta-alueiden sosiaalistamistreenin sijaan. Meidän näköinen arki kuitenkin rullaa hyvin eikä siinä ole mitään isompia ongelmiakohtia vaikka hiottavaa ja treenattavaa aina toki on.

Muista suunnitelmista täysin toteutumatta jäi paimennus ja mätsärit. Milloin oli muuta rahanmenoa, milloin vain väsytti ja joskus taisi tulla mielenkiintoisempia lajejakin samoille päiville. Koitetaan seuraavan vuoden aikana korjata tämä tilanne ja käydä vähintään kerran paimentamassa ja mätsäreissä. Näyttelytreeniä voisi mätsäreiden ulkopuolella miettiä myös, sitäkin on ollut niin vähän tämän ekan vuoden aikana.

Tokoa ollaan treenattu eniten ja se on selkeästi meille päälaji. Ollaan etsitty juuri meille toimivia treenityylejä ja nyt on sellainen tunne, että aika hyvin ollaan siinä onnistuttu. Tekniikkaa on ehtinyt vuodessa tekemään mukavasti ja kyllä se vire, asenne ja meidän suhdekin pikkuhiljaa muovautuu lajin kannalta ideaaliin suuntaan. Häiriötreenejä olisi voinut tehdä pennusta asti enemmän, ollana nyt kuitenkin tämän vuoden puolella ryhdistytty siinä.

Rallyn temppuja ollaan tehty muutama kerta ja kerran käytiin mölleissä keskeyttämässä suoritus mun virhearvion vuoksi. Vieläkään ei ole laji oikein kolahtanut kunnolla, mutta voi olla että käydään kilpailemista harjoittelemassa rallyssa ennen tokokokeita. Koiratanssista innostuin pieneksi hetkeksi ja sen myötä opetin Vitkalle jokusen tempun ja käytiin tanssimölleissä pyörähtämässä. Saattaa olla, että taas jonkun sopivan kilpailun myötä innostutaan hetkeksi, mutta tuskin lajista koskaan meille sen tavoitteellisempi tulee.

Mejää ollaan tehty kaksi kertaa ja yhteensä kolme lyhyttä jälkeä. Itse innostuin lajista heti ja Vitkakin on nyt syttymässä touhuun ihan kunnolla. Iso hidastava tekijä mejässä on treenimaastoihin lupien saamisen vaikeus. Nenähommat on kuitenkin kiinnostaneet taas joten ryhdistäydyin ja tilasin meille nosework hajuja ja ensi viikolla päästään treenaamaan nenähommia kotioloissakin. Otin tosin jo varaslähdön lajiin ja aloitin opettamaan ilmaisua hajuttomalle purkille.

Tänä päivänä Vitka on ihana nuori koira. Sillä on paljon potentiaalia harrastuksiin. Se on helposti motivoitavissa. Uusia ihmisiä kohtaan korkeintaan aavistuksen puolikkaan verran pidättyväinen, tuttujen kanssa aivan sylivauva. Se on iloinen ja aktiivinen ja pumiksi yleensä yllättävän hiljainen. Se on sitkeä ja kykenevä työskentelemään myös itsenäisesti tehden omia ratkaisujaan.

Katsotaan mitä saadaan aikaiseksi seuraavan vuoden aikana, ja miten oma näkemys Vitkasta kehittyy ja muuttuu ajan myötä.

Helmikuu alkaa olla jo käytännössä ohi, joten on hyvä hetki tiivistää tämän kuukauden tapahtumat yhden otsikon alle.

Surkeat lenkkisäät ja armoton liukkaus ja oma sairasteluni on näkyneet tässä kuussa hyvin selvästi, ja tuntuu ettei olla saatu aikaiseksi oikein mitään. Toisaalta on tähän lyhyeeseen kuukauteen mahtunut ihan mielenkiintoisia ja mukavia hetkiäkin paljon.

Käytiin Vitkan kanssa Vaasassa alkukuusta. Soma säästyi kaupungin hulinalta ja saatiin viettää pikkuneidin kanssa kaksistaan laatuaikaa. Oli ihana nauttia kaupunkikävelyn helppoudesta yhden koiran kanssa ja päästä pitkästä aikaa myös lenkkeilemään jäälle. Käytiin myös katselemassa vanhoja kotikulmia ja lenkkipolkuja ja kaikki näytti olevan ihan ennallaan.

Hetken mielijohteesta varasin Vitkalle myös ajan juuri avattuun Vaasan koirauimalaan ja sain houkuteltua Netan ja Penni-pumin meidän mukaan. Uimala oli hieno ja ennenkaikkea todella toimiva. Vitka ei ole aikaisemmin uinut omaehtoisesti joten jännitin, että maksanko itseni kipeäksi siitä, ettei Vitka edes laita tassuaan veteen. Uimavuoron uittaja oli mielettömän hyvä koirien kanssa ja ei mennyt kuin hetki, että pumit olivat jo vedessä. Vitkan uiminen oli alkuun todella levotonta ylisuorittamista ja räpiköimistä, mutta uittaja sai pikkuhiljaa Vitkaa rentoutumaan ja viimeiset kierrokset näyttivät jo melko asialliselta uinnilta! Ehdottomasti käydään uimalassa uudestaankin kun Vaasan seudulla vaan liikutaan ja Somakin olisi mukava saada mukaan uimakouluilemaan.

Henkilön Dora (@vitkastellen) jakama julkaisu 11. 02ta 2017 klo 2.34 PST

Jos upotus ei toimi niin tästä linkistä löytyy video Vitkan uinnista.

Vaasan reissun aikana Vitka ei nukkunut melkein lainkaan. Koitin tulkita käytöstä, mutta en vieläkään oikein kunnolla ymmärrä mistä se johtui. Vitka ei vaikuttanut stressaantuneelta tai ahdistuneelta ja päiväkseltään sen aktiivisuus oli suht samanlaista kuin kotona, ei se mitään kamalan pitkiä pätkiä kotonakaan päiväkseltään nuku. Öisin Vitka vikisi ja käyttäytyi levottomasti eikä rauhoittunut nukkumaan käytännössä lainkaan. Voi olla, että huonelämpötilan isohko ero teki nukkumisesta lämpimässä hankalaa tai ehkä ongelma oli nukkumapaikan muutos jalkopäädystä sängyn vierelle lattialle. Jokatapauksessa kun lähdimme kotia kohti Vitka oli äärimmäisen väsynyt. Kotimatkalla koukasin vielä Vöyrille näyttämään Vitkaa Eevalle. Kuulumistenvaihdon lomassa sain taas uusia trimmauvinkkejä, jotka vihdoinkin otin eilen kokeiluun.

Reissun jälkeen Vitka sai ansaittua treenitaukoa noin puolitoista viikkoa. Suunnittelin jo pidempääkin taukoa, mutta muutaman päivän jälkeen alkoi näkymään työ- ja paimenkoiran luonne ja puolentoista viikolla alkoi sekä koiran, että ohjaajan pää levähtämään. Olen suunnitellut keväälle pidempää treenitaukoa ja oletan, että silloin tauko onnistuu paremmin kun sen suunnittelee ja toteuttaa harkitusti. Tämän lyhyen tauon hyödyksi jäi lähinnä tuon yhden reissuviikonlopun nollaus.

Vitkan tauonjälkeisissä treeneissä ollaan lähinnä haettu tuntumaa ja kartoitettu liikkeiden tilannetta. Tykkään niin paljon sen työskentelystä ja on ollut hieno huomata, miten hyvin me toimitaan tiiminä. Osaan jopa joskus luottaa Vitkaan ja antaa sen ratkaista itse uusiakin ongelmia ja Vitkalla on ihanan vahvana ajatus siitä, että äiskään voi aina luottaa ja jos ei muuta tiedä/osaa/uskalla/pysty niin perusasentoon voi aina tulla hengähtämään.

Soman kanssa ollaan rakennettu ulkoilun mielentilaa uusiksi puhtaasti operantisti naksuttimen kanssa. Somalla on ollut ongelmana epävarmuus ja kiihtyminen joka on näkynyt erilaisena impulsiivisena käytöksenä, erityisesti ääntelynä. Samojen asioiden kanssa ollaan painittu koko Soman elinikä ja saatu vaihtelevia tuloksia aikaan vaihtelevin metodein. Luin hyvin mielenkiintoisia artikkeleja koiran impulsiivisuudesta, epävarmuudesta ja mm. no reward markerin hyödyllisyydestä ja päädyin aloittamaan nollasta ulkoilukäytöksen suhteen. Voisin kirjoittaa Soman treeneistä ja edistymisestä pidemmin joskus erikseen. Muutaman viikon perusteella kuitenkin olen äärimmäisen tyytyväinen tuloksiin ja ehdottomasti jatkamme tällä linjalla jatkossakin.

Olen jo hetken aikaa pohtinut weeblystä takaisin bloggerin pariin siirtymistä. Weebly tuntui paikoittain hankalalta, ja googlen alta irtautuminen näkyi heti kävijämäärissä ja hakukoneoptimointi ei missään vaiheessa toiminut toivotulla tavalla. Kuvien nätti asettelu painoi vaakakupissa lopulta hyvin vähän verrattuna käyttäjäystävällisyyteen ja löydettävyyteen.

Toivon, että uusi blogi tuo uutta intoa kirjoittamiseen, mutten vieläkään lupaile kovin säännöllistä tai tiheää päivitystahtia. Kuvattomuuden aikakausi on sen sijaan päättymässä uuden ulkoasun myötä. Vanhat Weeblyn aikaiset tekstit löytyvät kaikki täältä uudesta blogista ja nekin on nyt kuvitettu satunnaisilla otoksilla.

Bugeista on tiedossa sen verran, että bloggerin tilausnapissa ei ole kuvaa ja tilauksen jälkeen päätyy tyhjälle sivulle. Tekstejä saattaa olla vielä paikoittain englanniksi, pyrin kääntämään niitä sitä mukaan kuin huomaan. Muutakin hienosäätöä varmasti vielä on jäljellä. Otan ilolla vastaan kaikki ilmoitukset havaituista vioista ja puutteista!