Aika kuluu aina niin nopeasti ja pennun kanssa vielä tuhat kertaa nopeammin. Viimeisen kuukauden aikana Vitka on saanut tehosterokotuksen joka on ehtinyt tulla jo voimaan. Vauva-ajan pakolliset eläinlääkärikäynnit on siis jo ohi, ihan outoa. Nyt voisi siis mennä jo mätsäröimään, menee kyllä ekat mätsärit todennäköisesti ainakin heinäkuun puolelle. Näyttelyhommille oon tuhlannut sen verran ajatusta, että kerran otin ehkä kolme toistoa seisottamista ja pienen pätkän ravia. Toimi naurettavan hyvin ja tuumasin, että eikun oikeiden harrastusten ja kivan treenaamisen pariin taas.

Tokoilujen suhteen mulla on hyvin ristiriitaisia fiiliksiä. Välillä kaikki tuntuu niin täydelliseltä ja hyvältä ja homma sujuu ja välillä oma pää hajoaa ja kaikki tuntuu ihan käsittämättömältä ja punainen lanka katoaa. Oon ilmeisesti kuitenkin edistynyt oman pään hallitsemisessa kun nykyään ne kehnommat fiilikset ei tarvitse enää viikkojen treenitaukoja vaan fiilis löytyy yleensä juttelemalla jonkun kanssa tai ihan vaan tuijottelemalla tuota pentua. Vitka on vaan jotain niin uskomattoman hienoa, täyttä timanttia. Monilla on kultaa, harvoilla on timanttia, niin mä aina kuiskin Vitkalle treenien jälkeen kun se makaa sylissä lötkönä ja tunnen olevani maailman onnellisin ihminen.

Ollaan treenattu nyt melko vähän, helteet on verottaneet harrastamista aika rankasti. Pääsääntöisesti ollaan tehty vain yksi lyhyt setti päivässä, mahdollisimman myöhään illalla. Treenipaikkoja ei ole tullut mitenkään vaihdeltua ja en ole oikeastaan edes tajunnut sitä ennenkuin nyt. Katsotaan, että kostautuuko myöhemmin, toivotaan ettei. Häiriötä ei ole oikeastaan ollut, yleensä vain tuttu ihminen, Soman piippausta ja harvakseltaan ohi kulkevia autoja pienen matkan päässä. Eipä tuo mistään mitään kyllä välitäkkään, minä ja mun kuivuneet namit voitettiin 6-0 Vitkan Suosikki-ihminen nro. 2 ja nakki kun Vitkalle sytty pään päälle lamppu että nyt hei äiskä taitaa kohta teettää temppuja JEE, ei houkuteltunakaan lähtenyt siinä vaiheessa hakemaan nakkia kädestä puolen metrin päästä. Kerrankin olin tilanteen tasalla ja sain sitten siinä oma-alotteisen treenin häiriönsietoon ja vahvistettua fiksua käytöstä. Fiksu pentu suunnittelee itselleen sopivat treenit, ei mun pidä kuin poimia käytökset sieltä seasta.

Vitka on nyt 19 vko eli 4,5kk ja edellisestä tilannekatsauksesta on hyvinkin tasan kuukausi aikaa. Tässä tuorein liikekohtainen tilannekatsaus

Odottaminen:
Istuen pysyy jo ihan kivojakin aikoja. En tietenkään ole useampaan viikkoon mitään kellottanut mutta varovainen arvio olisi että pisimmät toistot olleet jotain luokkaa 15-20s? Etäisyyttä pisimmillään ehkä 3-4m. Muutamasti olen pyörähtänyt paikoillani ja kääntänyt kylkeä/selkää. Kun homma toimii niin ihan täydellinen asenne ja ilme. Nousemisprosentti pomppasi hetkeksi ennenkuin paikannettiin ongelma joka lähtikin sitten palkkauksen korjaamisella ihan kivasti korjaantumaan. Pitää vahvistaa ajatusta liikkeen loppuosasta ja kiinnittää erityisen tarkasti huomiota palkkaamiseen ja omaan kehonkieleen palkatessa.

Maaten paikallaolo on heikompi kuin istuen. Asenne ja ilme on ihan hyvät, mutta kasvuvaihe on sellainen että korrektin makuuasennon ylläpito on ilmeisen hankalaa. Odotellaan että lihaksisto kehittyy eikä nyt räpiköidä mitään huonoa spagettipentusähläystä kasaan.

Sivulletulo ja seuraaminen:
Sivulletulot sujuu pääsääntöisesti oikein mainiosti, tulee ilman apuja ja yhdellä käskyllä. Olen myös vahvistanut oma-aloitteisia perusasentoja kesken treenin. Pyrkimyksenä on luoda perusasennosta turvapaikka johon palaaminen on aina iloinen asia. Toivottavasti (ja todennäköisesti) Vitka myös tulevaisuudessa hoksaa lähteä itse ehdottamaan perusasentoa kierron ja noutojen yhteyteen kun ensin tulee vahva ajatus siihen, että passiivisen tokokoomailevan ohjaajan saa eloon kiepsahtamalla siihen.

Seuraamista tehtiin imuttamalla ja lähdin hyvin pian ottamaan pätkiä käsi ylhäällä kun Vitka ne kesti ongelmitta. Sitten hajosi oma pää. Ajoitukset ei toimineet, tunnetila ei ollut oikea ja kaikenkaikkiaan homma oli ihan onnettoman tuntuista sähläystä ilman päätä taikka häntää. Hetken (hetki on hyvin suhteellinen käsite) pohdintojen ja pähkäilyjen jälkeen päätettiin kokeilla josko satunnaisella kävelyllä saataisiin poimittua oikeaa asiaa. Ensimmäinen kierros oli sellainen että teki mieli vetästä itkupotkuraivarit että typerin idea ikinä kun Vitka vaan himmaili parin metri päässä ja odotteli valkotakkisia hakemaan äiskää pois. Toiselle kierrokselle lisäsin pienen namin vasempaan käteen ja taisin lyhyen imutuksenkin ottaa ennen haahuilun jatkamista. Kävelylinjat selkeämmiksi ja nami kouraan niin johan löytyi poimittavaa!

Seuraavalla treenikerralla taisinkin jo jättää namin pois vasemmasta kädestä ja sehän tarjos jo ihan useampaakin askelta, ihan mieletön pentu! Aika tiivis se on, mutta oletan tasoittuvan ihan ajan myötä, paikka pituussuunnassa on kuitenkin hyvä ja kontakti on hyvä joten se riittää toistaiseksi paremmin kuin hyvin. Vaativimmat seuruupätkät ovat olleet luokkaa 4-5 askelta. Muutamasti ollaan tehty perusasennosta perusasentoon siirtymistä ja ne myös hyviä. Käännöksiä olen tehnyt vain imuttamalla, pikkuhiljaa pitää miettiä miten ne jalostetaan siihen pisteeseen, että yhdistetään seuruuseen.

Luoksetulo:
En ole tehnyt ilman pitelijää. Tykittää luokse täysiä ja tulee perusasentoon ellei palkkaa tule jo muuten. Oikein näppärä. Hetsauksista ei ole enää erityistä hyötyä luoksariin koska neiti pikkuvanha hoksasi, että tää on se juttu että ennen taikasanaa ei pääse juoksemaan joten turha riuhtoo. En tiiä pitäiskö vahvistaa hetsaukseen reagoimista vai jättää näille sijoille ne hommat. Akuutteja vauhtiongelmia ei todellakaan ole ja motivaatio on loistava, mutta ehkä hetsaukseen lähtemisestä olisi myöhemmin muissa liikkeissä hyötyä?

Asennot:
Seisominen on kyllä niin mun inhokkiliike, ainoa juttu joka ei ole mennyt käytännössä lainkaan eteenpäin kuukauden aikana, hups. Lelulla otin eilen seisomaan stoppaamista, oli oikeinkin makee, ehkä mä nyt ryhdistäydyn.

Maahanmenot on tosi hienoja, kyllä lyö nopeasti maaten. Toimii istumisesta, toimii seisomisesta, toimii parin metrin päästä, toimii keskeltä leikkiä. Ei toimi perusasennosta (kokeilin että osaisko pelkällä käskyllä vaikka asetelma on eri, ei osannut). Erottelee muista käskyistä hyvin, motivaatio on erittäin suuri, välillä turhankin hanakasti tarjoaa makuuta.

Istuminen on ihan kiva. Istuminen ei ole yhtä vahva kuin makaaminen, mutta kuitenkin ihan toimiva. I-M erottelu kaipaa vielä paljon treeniä ja istumisen motivaatioa pitää vahvistaa.

Kaukokäskyjen tekniikkaa olen tehnyt ihan namilla ohjaten. Pitäisi kakejen treenaus siirtää hetkeksi kokonaan ruuan jälkeen tehtäviksi, että saisi oikeamman mielentilan. Muut vaihdot alkavat löytymään ihan kivasti, mutta istu-seiso vaihdot on hyvin lennokkaita, yllätyksellisiä ja hmm, jännittäviä. Ikinä ei tiedä ennakkoon mitenpäin Vitka päättää ponkaista seisomaan, vai onkohan se jo housunpuntissa kiinni. Ihan hyvä, ettei seisomisia ole vielä alemmissa luokissa, tässä voi mennä hetki..

Nouto:
Toistaiseksi täysin tauolla, hampaita on suussa yksi siellä ja toinen täällä niin ei tuolla purukalustolla oikeaa otetta löytyisi. Kauhulla odotan, mitä on vastassa kun nouto otetaan takaisin työn alle. "Älä tule nouto-ongelmaa, tule hyvä nouto" -mantra on kovassa käytössä kun joudun edes pohtimaan tätä asiaa.

Merkin kierto:
Kierto oli tosi hyvä, sitten treenattiin huonolla pohjalla ja Vitka kävi kyljellään ja sen jälkeen homma on ollut hiukan nihkeää. Kun siitä suosta selvittiin Vitka oli pikaliimalla liimattuna lahkeeseen eikä enää halunnut irrota maagisesta nakkiautomaattikohdasta mihinkään. Sain sen lopulta irtoamaan ja sitten se joko a) pomppasi merkin yli tai b) puri merkkiä. Onneksi sieltä tuli vaihtoehdon c (pissatauko) jälkeen myös lopulta vaihtoehdo d eli oikea suoritus esille. Kaksi askelta eteen ja yksi taakse on kuitenkin nyt tämän liikkeen tilanne.

Ruutu:
Ollaan tehty kerran, sain hyviä vinkkejä jotka näyttivät toimivan Vitkalle ihan kivasti. Vähän hasardi liike opettaa, ainakin tällä tekniikalla, mutta eiköhän se tästä. Ilman targetteja mennään, sen syvällisemmin en osaa kirjoittaa opetustekniikkaa nyt.

Tunnari:
Vaikka varsinaisesti noutoja ei ole tehty olen kuitenkin kerran-pari piilottanut pientä puunpalasta ruohikolle. Jokunen toisto meni ennenkuin lamppu syttyi, mutta sen jälkeen kyllä pienen pumin nenä kävi! Hienosti löytyi oma ja hienosti jaksoi tehdä töitä jos heti ei löytynytkään. Ja se ylpeys millä tuo oman puukalikan näytille, oi että!



Arjessa Vitka osaa tehdä valtosan tarpeistaan ulos, rauhottua uusissakin paikoissa, kulkea riittävän nätisti remmissä, olla pääsääntöisesti hienosti hiljaa ohitus ym. tilanteissa ja mitähän vielä. Vitka suhtautuu kaikkeen uuteen ennakkoluulottomasti ja iloisesti, kiipeää ihmisten syliin, kohteliaasti tervehtii uusia koiria ja käy tutkimassa uudet paikat reippaasti pinnoista ja äänistä huolimatta. Helppo pentu kaikkinensa, vaikka osaa toki myös upottaa kaikki jäljelläolevat hampaat käteen/jalkaan/mahaan tai ilmoittaa olemassaolostaan ja hellyydenkipeydestään keskellä yötä haukulla.