Aika kuluu aina niin nopeasti ja pennun kanssa vielä tuhat kertaa nopeammin. Viimeisen kuukauden aikana Vitka on saanut tehosterokotuksen joka on ehtinyt tulla jo voimaan. Vauva-ajan pakolliset eläinlääkärikäynnit on siis jo ohi, ihan outoa. Nyt voisi siis mennä jo mätsäröimään, menee kyllä ekat mätsärit todennäköisesti ainakin heinäkuun puolelle. Näyttelyhommille oon tuhlannut sen verran ajatusta, että kerran otin ehkä kolme toistoa seisottamista ja pienen pätkän ravia. Toimi naurettavan hyvin ja tuumasin, että eikun oikeiden harrastusten ja kivan treenaamisen pariin taas.

Tokoilujen suhteen mulla on hyvin ristiriitaisia fiiliksiä. Välillä kaikki tuntuu niin täydelliseltä ja hyvältä ja homma sujuu ja välillä oma pää hajoaa ja kaikki tuntuu ihan käsittämättömältä ja punainen lanka katoaa. Oon ilmeisesti kuitenkin edistynyt oman pään hallitsemisessa kun nykyään ne kehnommat fiilikset ei tarvitse enää viikkojen treenitaukoja vaan fiilis löytyy yleensä juttelemalla jonkun kanssa tai ihan vaan tuijottelemalla tuota pentua. Vitka on vaan jotain niin uskomattoman hienoa, täyttä timanttia. Monilla on kultaa, harvoilla on timanttia, niin mä aina kuiskin Vitkalle treenien jälkeen kun se makaa sylissä lötkönä ja tunnen olevani maailman onnellisin ihminen.

Ollaan treenattu nyt melko vähän, helteet on verottaneet harrastamista aika rankasti. Pääsääntöisesti ollaan tehty vain yksi lyhyt setti päivässä, mahdollisimman myöhään illalla. Treenipaikkoja ei ole tullut mitenkään vaihdeltua ja en ole oikeastaan edes tajunnut sitä ennenkuin nyt. Katsotaan, että kostautuuko myöhemmin, toivotaan ettei. Häiriötä ei ole oikeastaan ollut, yleensä vain tuttu ihminen, Soman piippausta ja harvakseltaan ohi kulkevia autoja pienen matkan päässä. Eipä tuo mistään mitään kyllä välitäkkään, minä ja mun kuivuneet namit voitettiin 6-0 Vitkan Suosikki-ihminen nro. 2 ja nakki kun Vitkalle sytty pään päälle lamppu että nyt hei äiskä taitaa kohta teettää temppuja JEE, ei houkuteltunakaan lähtenyt siinä vaiheessa hakemaan nakkia kädestä puolen metrin päästä. Kerrankin olin tilanteen tasalla ja sain sitten siinä oma-alotteisen treenin häiriönsietoon ja vahvistettua fiksua käytöstä. Fiksu pentu suunnittelee itselleen sopivat treenit, ei mun pidä kuin poimia käytökset sieltä seasta.

Vitka on nyt 19 vko eli 4,5kk ja edellisestä tilannekatsauksesta on hyvinkin tasan kuukausi aikaa. Tässä tuorein liikekohtainen tilannekatsaus

Odottaminen:
Istuen pysyy jo ihan kivojakin aikoja. En tietenkään ole useampaan viikkoon mitään kellottanut mutta varovainen arvio olisi että pisimmät toistot olleet jotain luokkaa 15-20s? Etäisyyttä pisimmillään ehkä 3-4m. Muutamasti olen pyörähtänyt paikoillani ja kääntänyt kylkeä/selkää. Kun homma toimii niin ihan täydellinen asenne ja ilme. Nousemisprosentti pomppasi hetkeksi ennenkuin paikannettiin ongelma joka lähtikin sitten palkkauksen korjaamisella ihan kivasti korjaantumaan. Pitää vahvistaa ajatusta liikkeen loppuosasta ja kiinnittää erityisen tarkasti huomiota palkkaamiseen ja omaan kehonkieleen palkatessa.

Maaten paikallaolo on heikompi kuin istuen. Asenne ja ilme on ihan hyvät, mutta kasvuvaihe on sellainen että korrektin makuuasennon ylläpito on ilmeisen hankalaa. Odotellaan että lihaksisto kehittyy eikä nyt räpiköidä mitään huonoa spagettipentusähläystä kasaan.

Sivulletulo ja seuraaminen:
Sivulletulot sujuu pääsääntöisesti oikein mainiosti, tulee ilman apuja ja yhdellä käskyllä. Olen myös vahvistanut oma-aloitteisia perusasentoja kesken treenin. Pyrkimyksenä on luoda perusasennosta turvapaikka johon palaaminen on aina iloinen asia. Toivottavasti (ja todennäköisesti) Vitka myös tulevaisuudessa hoksaa lähteä itse ehdottamaan perusasentoa kierron ja noutojen yhteyteen kun ensin tulee vahva ajatus siihen, että passiivisen tokokoomailevan ohjaajan saa eloon kiepsahtamalla siihen.

Seuraamista tehtiin imuttamalla ja lähdin hyvin pian ottamaan pätkiä käsi ylhäällä kun Vitka ne kesti ongelmitta. Sitten hajosi oma pää. Ajoitukset ei toimineet, tunnetila ei ollut oikea ja kaikenkaikkiaan homma oli ihan onnettoman tuntuista sähläystä ilman päätä taikka häntää. Hetken (hetki on hyvin suhteellinen käsite) pohdintojen ja pähkäilyjen jälkeen päätettiin kokeilla josko satunnaisella kävelyllä saataisiin poimittua oikeaa asiaa. Ensimmäinen kierros oli sellainen että teki mieli vetästä itkupotkuraivarit että typerin idea ikinä kun Vitka vaan himmaili parin metri päässä ja odotteli valkotakkisia hakemaan äiskää pois. Toiselle kierrokselle lisäsin pienen namin vasempaan käteen ja taisin lyhyen imutuksenkin ottaa ennen haahuilun jatkamista. Kävelylinjat selkeämmiksi ja nami kouraan niin johan löytyi poimittavaa!

Seuraavalla treenikerralla taisinkin jo jättää namin pois vasemmasta kädestä ja sehän tarjos jo ihan useampaakin askelta, ihan mieletön pentu! Aika tiivis se on, mutta oletan tasoittuvan ihan ajan myötä, paikka pituussuunnassa on kuitenkin hyvä ja kontakti on hyvä joten se riittää toistaiseksi paremmin kuin hyvin. Vaativimmat seuruupätkät ovat olleet luokkaa 4-5 askelta. Muutamasti ollaan tehty perusasennosta perusasentoon siirtymistä ja ne myös hyviä. Käännöksiä olen tehnyt vain imuttamalla, pikkuhiljaa pitää miettiä miten ne jalostetaan siihen pisteeseen, että yhdistetään seuruuseen.

Luoksetulo:
En ole tehnyt ilman pitelijää. Tykittää luokse täysiä ja tulee perusasentoon ellei palkkaa tule jo muuten. Oikein näppärä. Hetsauksista ei ole enää erityistä hyötyä luoksariin koska neiti pikkuvanha hoksasi, että tää on se juttu että ennen taikasanaa ei pääse juoksemaan joten turha riuhtoo. En tiiä pitäiskö vahvistaa hetsaukseen reagoimista vai jättää näille sijoille ne hommat. Akuutteja vauhtiongelmia ei todellakaan ole ja motivaatio on loistava, mutta ehkä hetsaukseen lähtemisestä olisi myöhemmin muissa liikkeissä hyötyä?

Asennot:
Seisominen on kyllä niin mun inhokkiliike, ainoa juttu joka ei ole mennyt käytännössä lainkaan eteenpäin kuukauden aikana, hups. Lelulla otin eilen seisomaan stoppaamista, oli oikeinkin makee, ehkä mä nyt ryhdistäydyn.

Maahanmenot on tosi hienoja, kyllä lyö nopeasti maaten. Toimii istumisesta, toimii seisomisesta, toimii parin metrin päästä, toimii keskeltä leikkiä. Ei toimi perusasennosta (kokeilin että osaisko pelkällä käskyllä vaikka asetelma on eri, ei osannut). Erottelee muista käskyistä hyvin, motivaatio on erittäin suuri, välillä turhankin hanakasti tarjoaa makuuta.

Istuminen on ihan kiva. Istuminen ei ole yhtä vahva kuin makaaminen, mutta kuitenkin ihan toimiva. I-M erottelu kaipaa vielä paljon treeniä ja istumisen motivaatioa pitää vahvistaa.

Kaukokäskyjen tekniikkaa olen tehnyt ihan namilla ohjaten. Pitäisi kakejen treenaus siirtää hetkeksi kokonaan ruuan jälkeen tehtäviksi, että saisi oikeamman mielentilan. Muut vaihdot alkavat löytymään ihan kivasti, mutta istu-seiso vaihdot on hyvin lennokkaita, yllätyksellisiä ja hmm, jännittäviä. Ikinä ei tiedä ennakkoon mitenpäin Vitka päättää ponkaista seisomaan, vai onkohan se jo housunpuntissa kiinni. Ihan hyvä, ettei seisomisia ole vielä alemmissa luokissa, tässä voi mennä hetki..

Nouto:
Toistaiseksi täysin tauolla, hampaita on suussa yksi siellä ja toinen täällä niin ei tuolla purukalustolla oikeaa otetta löytyisi. Kauhulla odotan, mitä on vastassa kun nouto otetaan takaisin työn alle. "Älä tule nouto-ongelmaa, tule hyvä nouto" -mantra on kovassa käytössä kun joudun edes pohtimaan tätä asiaa.

Merkin kierto:
Kierto oli tosi hyvä, sitten treenattiin huonolla pohjalla ja Vitka kävi kyljellään ja sen jälkeen homma on ollut hiukan nihkeää. Kun siitä suosta selvittiin Vitka oli pikaliimalla liimattuna lahkeeseen eikä enää halunnut irrota maagisesta nakkiautomaattikohdasta mihinkään. Sain sen lopulta irtoamaan ja sitten se joko a) pomppasi merkin yli tai b) puri merkkiä. Onneksi sieltä tuli vaihtoehdon c (pissatauko) jälkeen myös lopulta vaihtoehdo d eli oikea suoritus esille. Kaksi askelta eteen ja yksi taakse on kuitenkin nyt tämän liikkeen tilanne.

Ruutu:
Ollaan tehty kerran, sain hyviä vinkkejä jotka näyttivät toimivan Vitkalle ihan kivasti. Vähän hasardi liike opettaa, ainakin tällä tekniikalla, mutta eiköhän se tästä. Ilman targetteja mennään, sen syvällisemmin en osaa kirjoittaa opetustekniikkaa nyt.

Tunnari:
Vaikka varsinaisesti noutoja ei ole tehty olen kuitenkin kerran-pari piilottanut pientä puunpalasta ruohikolle. Jokunen toisto meni ennenkuin lamppu syttyi, mutta sen jälkeen kyllä pienen pumin nenä kävi! Hienosti löytyi oma ja hienosti jaksoi tehdä töitä jos heti ei löytynytkään. Ja se ylpeys millä tuo oman puukalikan näytille, oi että!



Arjessa Vitka osaa tehdä valtosan tarpeistaan ulos, rauhottua uusissakin paikoissa, kulkea riittävän nätisti remmissä, olla pääsääntöisesti hienosti hiljaa ohitus ym. tilanteissa ja mitähän vielä. Vitka suhtautuu kaikkeen uuteen ennakkoluulottomasti ja iloisesti, kiipeää ihmisten syliin, kohteliaasti tervehtii uusia koiria ja käy tutkimassa uudet paikat reippaasti pinnoista ja äänistä huolimatta. Helppo pentu kaikkinensa, vaikka osaa toki myös upottaa kaikki jäljelläolevat hampaat käteen/jalkaan/mahaan tai ilmoittaa olemassaolostaan ja hellyydenkipeydestään keskellä yötä haukulla.

"Hitaus (myös inertia, jatkavuus, vitka) on kappaleen taipumus jatkaa tasaisessa liiketilassaan, ellei siihen kohdistu kiihtyvyyttä aiheuttavaa voimaa" 
Wikipedia.

Kun tiesin, että minulle on tulossa pentu alkoi nimien pyörittely edestakaisin. Ehdottomat kriteerit olivat, että nimen pitäisi tarkoittaa jotakin (Vinha, Soma), mieluiten olla adjektiivi, nimen pitäisi olla lyhyt ja helppo lausua, ehdottomasti ärrätön oman puhevikani vuoksi, ei mieluiten kovin yleistä nimeä ja kaiken lisäksi nimen tulisi alkaa V-kirjaimella (Vatanen, Sasu, Vinha, Soma, V..). Kriteerit eivät olleet kovin helpot ja sopivan nimen löytäminen tuntui sulalta mahdottomuudelta.

"Inertia, vitka, on vahva voima. Fysiikan ilmiönä se esiintyy massan pyrkimyksenä vastustaa sen liiketilan muutoksia. Kun pitäisi muuttaa suuntaa, mennäänkin suoraan, vaikka päin kiviseinää. " 
Jussi Isotalo.

Viimemetreille asti pohdinnoissa pääsi Vitkan lisäksi Vipu, Vee ja Viska, mutta lopulta kun googlettelin nimiä ja löysin Isotalon kirjoituksen sinetöin päätöksen. Oli myös vähintään sopivaa, että viidennen koirani nimi olisi slangisana viidelle.

"Automyyjien ja -kauppiaiden slangia: viisi tai viisituhatta" 
Urbaani Sanakirja.

Vitkan nimi on aiheuttanut ihmisissä yllättävän paljon hämmennystä ja sitä on luultu niin Vitjaksi kuin Hikaksikin. Olenkin uhonnut että mikäli Vitkasta vielä tulee agilitykoira ilmoitan sen kutsumanimeksi Hikka-Vitkasen, sen verran hauska lempinimi väärinkuulemisesta jäi elämään. Vitjakin pääsee vielä takuulla käyttöön, ehkä jo seuraavalla kerralla kun neiti päättää nakerrella jotain pilalle.. Koska rakkaalla lapsella on monta nimeä osaa Vitka reagoida myös pentuun, pikkuseen, pöhköfanttiin ja ties mihin.

Ps. Mikäli teillä on taipumusta kiroilla pitäkää huoli ettei teidän vakio kirosananne ensimmäinen tavu ole pennun nimen ensimmäinen tavu. On nimittäin välillä aika hämmentävää huomata, että pentu on aivan onnessaan kun kiroilee jollekkin...

Tämän blogin piti alkaa tekstillä Vitkan hakureissusta, mutta se teksti odottaa yhä viimeistelyä. Olen myös kirjoittamassa Vitkan nimeämisestä, mutta sekin tökkii. En millään haluaisi aloittaa uutta blogia tusinapostauksella, mutta pikkuhiljaa haluaisi kirjata selkeämminkin niitä tavallisentylsiä asioita treeneistä ja kotoa ylös joten annettakoon minulle anteeksi tämän kerran.

Vitka on nyt 14-viikkoinen ja lennosta Suomeen on tasan kuusi viikkoa aikaa. Ekat viikot meni Vitkalta kotiutumiseen ja multa itseltäni keuhkokuumeeseen, joten ajatukset päivittäisestä suunnitelmallisesta treenaamisesta kariutuivat heti alkujaan. Nyt ollaan kuitenkin pari viikkoa ehditty enemmän treenailemaan, joten toki on aika Vitkan ihka-ensimmäiselle tokon tilannekatsaukselle. Terveiset tulevaisuus-Doralle joka huokailee tätä lukiessaan ja hokee mielessään, että niin se aika vain kuluu.

Sivulletulo on Vitkan mielestä ihan superhauskaa. Naama kiinni käteen ja heittää pyllyn villisti mun jalkaa päin ja sit saa namia, höhhöhhöö miten hauskaa! Sivulletuloa oon siis lähtenyt opettamaan suht pienin avuin, ihan muutaman toiston jälkeen siirryin siihen että namikäsi on paikoillaan oikealla paikalla ja Vitka on saanut itse oivaltaa miten sen käden saa aukeamaan. Valtaosan ajasta namikäsi on todella alhaalla, olen kuitenkin jo alkanut satunnaisesti nostamaan kättä ylemmäs, jotta saa itsenäisemmin oivaltaa, eikä opi hakemaan oikealle paikalle ainoastaan käden avulla. Istumisen yhdistin välittömästi kiepsahdukseen, ajatus ihan pelkän liikkeen ja paikan vahvistamisesta ilman istumista tuntui liian epäselvältä. Istuu sivulla muutamia sekunteja ilman palkkaa ja kestää myös käsien heiluttelua.

Seuraaminen rakennetaan todennäköisesti imutuksen kautta. Sain tänään hyviä vinkkejä ja hiukan uutta näkökulmaa imutukseen, mutta silti pieni ääni takaraivossa puhuisi perusasennosta-perusasentoon -metodin puolesta.. Imutusta tehtiin tänään kunnolla ensimmäistä kertaa, niin että sekä ohjaaja, että koira tekivät töitä ajatuksella. Peruasentotreenejä ollaan tehty myös niin, että palkan jälkeen otan askeleen ja pyydän uudestaan, eli periaatteessa molempia metodeja on koitettu jo hiukan. Pitää vielä itse pohtia seuraamisen tavoitteita ja kysellä fiksummilta ihmisiltä mielipiteitä asiaan.

Luoksetuloa ollaan tehty vain ja ainoastaan lenkkeillessä ja muussa arjessa ja se on Vitkan mielestä aivan parasta. Yksin treenaamisen kannalta hyvin haastava liike, olisihan se hauska ottaa jo vauhtiluoksareita, mutta ei pysty ilman avustajaa tai kunnon paikallaoloa. En kuitenkaan halua stressata tätä asiaa, kyllä se luoksetulo kuntoon tulee vaikkei sitä treenaisi pikkupennun kanssa nimenomaan tokon näkökulmasta.

Nouto on ollut pennun kanssa hyvin hauska liike. Noutoa olen tehnyt eniten ihan leikin kautta, välillä metallisella ja välillä ohjatun noudon kapulalla, hyvin toimii. Pääsääntöisesti vapautan heti kun nappaa kapulan suuhunsa. Hiukan olen myös sheipannut kapulaan tarttumista paikallaan olevalla kapulalla, viimeisemmässä treenissä otti istuen kädestä kapulan ja piti noin sekunnin josta vapatus ja palkka.

Merkin kiertoa ollaan tehty täysin sheippaamalla ja Vitka on hyvin hoksannut idean. Matkaa enimmillään on ollut nelisen metriä. Innokas, välillä merkki kaatuu kun ei malta kiertää takaa vaan koittaa oikaista hyppäämällä yli. Toivon, että merkin kierrosta saataisiin sellainen liike jota voisi suht aikaisessa vaiheessa yhdistellä muihin liikkeisiin ja hakea sen avulla vaihtelevuutta jne.

Asennot eli istuminen, maahanmeno ja seisominen ovat olleet yllättävän turhauttavia. Olin vakaasti päättänyt, että otan jokaiselle kaukokäskyjen vaihdolle ja liikkeestä jäävälle oman käskyn joka on vielä eriävä arkikäskystä. Palettihan alkoi hajoamaan jo hetkessä kun havahduin tekeväni samalla käskyllä sekä seiso-maahan, istu-maahan ja hetsauksesta (liikkeestä) maahan alkeisharjoitteita. Nyt olen pari päivää keskittynyt kaikkeen muuhun ja vältellyt tehokkaasti asioista päättämistä. Jokaisesta asennosta on kuitenkin jonkinlainen käsitys jo, maahan on vahvin ja seisominen huonoin. Toistaiseksi olen opettanut asentoja täysin sekatekniikalla, hiukan painottuen houkutteluun, mutta seisominen olisi ehkä hyvä opettaa puhtaasti operantisti. En vain taida osata opettaa hyvää seisomista houkuttelemalla, tai ainakin se tuntuu hyvin vastenmieliseltä (vaikea nähdä kaikkea samalla kun koittaa palkata nopeasti ja hyvin) ja vaikealta.

Odottaminen on toistaiseksi sitä, että hyvässä tokovireessä yhdellä käskyllä ehdin palkkaamaan pari-kolme kertaa ennenkuin on pakko antaa vapautuskäsky, jottei Vitka ehdi liikahtamaan. Pitäisi varmaan joksikin aikaa irrottaa kokonaan muiden liikkeiden treenaamisesta ja alkaa hakemaan oikeaa rauhallista mielentilaa.

Toistaiseksi ollaan treenattu useimmiten kotona olohuoneessa, mutta tänään tuli testattua, että kaikki mikä toimii kotona toimii vieraassa paikassa ja häiriössä aivan yhtä hyvin.  Nyt onkin tarkoitus treenata mahdollisimman usein häiriössä, jottei yleisimmistä häiriöistä (puhuvat ihmiset, koirat, liikenteen äänet jne.) tulisi mikään juttu vaan normaali osa tokoilua johon ei tarvitse reagoida millään lailla. Treenien keston pyrin pitämään mahdollisimman lyhyenä, joskin lyhyitä kierroksia voin ottaa useammankin hetken tauoilla. Palkkana toimii niin ruoka kuin lelutkin ja Vitka on aivan innoissaan aina kun pääsee treenaamaan, eli lähtökohdat ovat oikein mainiot tulevalle harrastusuralle. Loppuun haluaisin kertoa siitä, miltä Vitkan kanssa treenaaminen on tuntunut, mutten aio edes sen erityisemmin koittaa. On täysin mahdotonta löytää sanoja kuvaamaan tuota kultakimpaletta ja sitä miten sen kanssa maailma on vain niin paljon parempi paikka. Mutta joo, treenaaminen tuntuu juuri siltä miltä koiraharrastuksen kuuluu tuntua.